Miksi essealaisten keskuudessa Jeesusta sanottiin Jumalan pojaksi? Siksi, että isänsä Joosefin kautta hän oli Daavidin huonetta ja sukua. Raamatun mukaan Juutalaisten jumala, Jehovah, oli sanonut profeetta Naatanille, että Daavid ja tämän jälkeläiset ovat hänen poikiaan ja muut juutalaiset ovat hänen ottopoikiaan. Toisessa Samuelinkirjassa kuvataan Jehovahin lupausta Daavidille profeetta Naatanin kanavoimana seuraavasti: ”Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen. Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi luona, minä asetan hallitsemaan sinusta polveutuvan suvun ja vakiinnutan sen kuninkuuden. Poikasi rakentaa minulle temppelin… Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika” (2. Sam. 7:11-14). Juutalaiset vetosivat tähän profeetta Naatanin kanavoimaan sanomaan ja kunnioittivat sen vuoksi Daavidin suvun kuninkuutta. Juutalaiset odottivat uutta kuningasta aina Daavidin suvusta. Daavidin suvun rappeutumisesta huolimatta juutalaiset ovat nykypäiviin saakka säilyttäneet tämän uskomuksen. Samuelinkirja oli eräs Kuolleen meren essealaisyhteisön luetuimmista Vanhan testamentin kirjakääröistä. Muun muassa eräässä Kuolleen meren luolista löytyneistä ja julkisuuteen annetuista kirjakäärön katkelmasta – niin sanotussa Floriumissa (4Qflor) – mainitaan: ”Minä olen oleva hänen isänsä ja hän on oleva minun poikani. Hän on Daavidin vesa, joka nousee lain tulkitsijan kanssa… Siionissa päivien lopulla, kuten on kirjoitettu: ””ja minä korotan Daavidin sortuneen majan””. Tämä tarkoittaa rappeutunutta Daavidin sukua, joka uskottiin ja odotettiin nousevan pelastaman Israelin. Kuolleen meren kirjakäärölöytöjen neljännen luolan Patriarkaalisessa siunaus-katkelmassa (4Qpatr) on muun muassa Jaakobin siunauksen kommentaari: ”Ei puutu hallitsijaa Juudan suvulta. Niin kauan kuin Juudalaiset hallitsevat ei siltä poisteta Daavidin suvun kuningasta; sillä hallitsijan sauva merkitsee kuninkuuden liittoa ja Juudan heimot ovat jalkoja – kunnes Vanhurskas messias tulee, Daavidin vesa, sillä hänelle ja hänen siemenelleen annettiin kansan kuninkuuden liitto iankaikkisten sukupolvien ajaksi.” Kaikkia Daavidin suvun miespuolisia jäseniä nimitettiin Jumalan pojaksi. Kristillisessä jumaltarustossa Jeesuksesta on tehty Jumalan ainoa Poika, vaikka hän Daavidin suvun jäsenenä oli vain eräs juutalaisen perinteen mukainen jumalan poika.          Surkuhupaisaa on, että ei-juutalaiset kristinuskoiset tietämättömyydessään ja sokeissa uskomuksissaan ovat tehneet itselleen Jeesuksesta epäjumalan ja nimenneet hänet jumalansa ainoaksi pojaksi. Kuinka naiivia ja absurdia!          Jeesuksen kaksoisveljen Tuomaan evankeliumi oli ainoa evankeliumi, joka sisälsi totuudellisia tietoja Jeesuksen ajasta ja Jeesuksen opetuksista. Kristinuskon papit kielsivät Tuomaan evankeliumin, koska se ei tukenut heidän Jeesuksesta sepittämiään tarinoita: neljää kristillisen kirkon teologipappien toimittamaa evankeliumia ja ennen muuta Jeesuksen vapahtajajumaluutta. Nämä neljä – täysin totuudesta poikkeavaa – pappien kirjoittamaa evankeliumia ovat etupäässä täysin keksittyjä tarinoita, jotka aikain saatossa on lukutaidottoman ja tietämättömän kristityn väestön keskuudessa vakiinnutettu ”aidoksi totuudeksi”. Raamatun Uudessa testamentissa esitetyt – Jeesusta koskevat – tarinat sisältävät alle kymmenen prosenttia totuutta, kaikki muu on silkkaa satua, joka on sepitetty tukemaan vallanhimoisen kristityn kirkon johdon valtapyrkimyksiä. Raamatun Vanhan testamentin profeetat ja näkijät – eli kanavat – näyttäisivät olleen yhteydessä ensisijassa astraalitason ilkikurisiin häiriköihin sekä myrobien orjiin ja myrobeihin, joten valtaosa Vanhan testamentin profetioista näyttäisi olevan puhtaasti alhaisen tason informaatiota. Kirjallisuutta: 1.      Abdulfattah, K., Mountain Farmer and Fellah in Asir. 2.      Amarna-kirjeet, 1300 eaa. 3.      Cameron, R., Sayings in the Apocryphon of James. 4.      Charlesworth, J., The Old Testament Pseudepigrapha. 5.      Barry, C., La Sagesse de Jésus-Christ: Texte établi, tarduit et commenté. 6.      Berthge, H.-G., Der Brief des Petrus an Philippus: ein neutestestamentliches Apokryphon aus dem Fund von Nag Hammadi. 7.      Bullard, R., The Hypostasis of the Archeons. 8.      Davies, S. L., The Gospel of Thomas and Christian Wisdom. 9.      De Caury, G., Arabia Phoenix. 10.  De Conick, A. D., Seek to See Him: Ascent and Vision Mystsism in the Gospel of Tomas. 11.  Desjardins, M.R., Sin in Valentianism. 12.  Emmel, S., Nag Hammadi Codex III, 5: The Dialogue of the Savior. 13.  Filoramo, G., A History of Gnosticism. 14.  Grenfell, B. P. & Hunt, A. S., Logia Jesus: Sayings of Our Lord. 15.  Grenfell, B. P. & Hunt, A. S.. New Sayings of Jesus and Fragment of a Lost Gospel from Oxyrhynchus.