Lukekaa ja tutkikaa todella ennakkoluulottomasti ja asenteettomasti runsasta kirjallisuutta eri uskontojen ja erityisesti Raamatun tutkimuksesta. Voitte aloittaa esimerkiksi suomalaisen teologian tohtori Kari Kuulan kirjasta Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi sekä kirjastani Elämän kukka, niin mielessänne herää kysymyksiä: onko kristinuskon suurelta osin Jeesuksen sanoman vääristelyä, pelkkää aiempien jumaltarujen plagiointia sekä silkkaa valhetta, taikauskoa ja epäjumalien palvontaa, pelkkää valloitus- ja valtapolitiikkaa? Perehtykää myös Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen eksegetiikan professori Heikki Räisäsen julkaisuihin ja kirjoituksiin. Räisänen on ainoana suomalaisena teologina mukana globaalissa Nag Hammadin kirjakääröjen tutkimusryhmässä. Hän on sanonut mm. että nykyihmiskunta olisi paljon onnellisempi, mikäli nykyisen Raamatun tekstien asemesta olisi otettu käyttöön Nag Hammdin Tuomaan evankeliumiin kirjatut Jeesuksen opetukset. Silloin olisivat ristiretket ja muut miekkalähetyssaarnamurhat jääneet tekemättä. Eksegetiikan professori Raija Sollamon kirja Qumranin kirjasto: Valikoima teoksia – Yliopistopaino 1997 – puolestaan tukee vanhakantaista Raamattu-ajattelua. Tähän samaan sarjaan kuuluvat: Timo Eskola: Qumran; Karisto; 1995 Hämeenlinna; ISBN 951-618-138-4, Raija Sollamo: Kuolleen meren kirjakääröt; Yliopistopaino; 1991 Helsinki; ISBN 951-570-072-8 ja Esko Haapala: Qumran; WSOY; 1960 Porvoo. Mielenkiintoinen kirja luettavaksi on myös piispa Wille Riekkisen ja teologian tohtori Kari Kuulan kirja: Paavalin jalanjäljissä; Kirjapaja, Helsinki, 2002, ISBN 951-625-798-4. Riekkinen ja Kuula osoittavat, että Raamatun Uudessa testamentissa Paavalin sanomisiksi on pappien toimesta pantu paljon pappisvaltaa tukevia ja naisen asemaa heikentäviä sekä seksuaalisuutta synnillistäviä valheita. Kari Kuulan kirja: Paavali, kristinuskon ensimmäinen teologi, Edita, Helsinki,2001, ISBN 951-37-3455-2.   Vastauksia kirjan Maan valtiaat, I osan 8. lukuun liittyviin kysymyksiin Minulta on muun muassa kysytty, että eivätkö Jeesuksen äiti, Mariat, Joosef Arimatialainen, jne. tunnistaneet ja erottaneet Golgatan ristillä Jeesuksen asemesta ollutta Joosua Joosefinpoikaa Jeesuksesta ja eikö Jeesuksen äiti muka tuntenut poikaansa. Tottakai he olisivat tunnistaneet ristillä olijan Joosua Joosefinpojaksi (mikäli olisivat paikalla olleet, mutta todellisuudessa he eivät olleet paikan päällä. Niin Jeesuksen äiti kuin Magdalan Maria olivat silloin jo poistuneet Jerusalemista seuratakseen itään pakenevaa Jeesusta), koska se oli heidän yhteisen suunnitelman toteuttamisen vääjäämätön seuraamus. Nämä kysymykset saivat minut pohtimaan, miksi Maan valtiaat kirjani teksti ei riittävästi avannut joidenkin kirjan lukeneiden henkilöiden muistia ko. asian tiimoilta. Maapallon karmasta vapaille kosmisten sielujen asuttamille ihmispersoonille kirjani teksti on yleensä ollut riittävä avaamaan heidän koodauksiaan jotta he ovat avautuneet näkemään ja ymmärtämään koko asiakokonaisuuden. Jeesuksen elinaikaan juutalaisten keskuudessa oli neljä poliittisuskonnollista puoluetta: fariseukset, essealaiset, saddukeukset ja selootit. Tuohon aikaan suurimmat puolueet olivat fariseukset ja essealaiset, pienin puolue oli selootit. Suomalaiseen puoluekenttään verrattuna voidaan sanoa, että selootit olivat äärivasemmistolaisia, he olivat aggressiivisia ja kohdistivat terroristitoimien kaltaisia voimatoimia roomalaisiin vallanpitäjiin. Muun muassa Barabbas oli eräs seloottipäällikkö. Essealaiset olivat rauhanomaisia keskustavasemmistolaisia. Fariseukset olivat keskustaoikeistolaisia ja saddukeukset äärioikeistolaisia. Kaikki nämä puolueet kamppailivat juutalaisten autonomisesta vallasta väkevästi, jopa verisesti; kaikkia keinoja käytettiin häikäilemättömästi. Muun muassa Jeesuksen Mirjam-äiti, Magdalan Maria ja Joosef Arimatialainen, olivat essealaisia niin kuin Johannes Kastaja, Jeesus ja kaikki Jeesuksen opetuslapset. Joosef Arimatialainen oli juutalaisten Sanhedrinin, vanhempainneuvoston, jäsen. Jeesus – kuten hänen Mirjam-äitinsä ja Magdalan Mariakin – oli, mysteerioihin vihitty essealainen. Kolmenkymmenen vuoden iässä lahjakas essealainen voitiin asettaa johtavaan asemaan. Näin tapahtui myös Jeesuksen kohdalla: hänestä tuli rabbi. Kun Jeesus alkoi demokratisoida essealaisyhteisöä – toisin sanoen muuttaa Vanhurskauden opettaja Asaph ben Berechiahin oppeja – häntä alettiin vainota essealaisten keskuudessa ja Jeesus joutui kannattajiensa (= Raamatussa mainittujen opetuslastensa kanssa. Raamatussa kerrottu opetuslasten kerääminen on silkka sepitetty tarina.) kanssa pakenemaan Qumranin luostarista. Magdalan Maria pakeni Jeesuksen kanssa ja he menivät naimisiin. Jeesusta siis vainottiin sekä saddukeusten, fariseusten että vanhakantaisten essealaisten toimesta. Jeesuksen vainoamisen olivat käynnistäneet juuri nämä vanhakantaiset essealaiset; omat koirat siis purivat! He nimittivät Jeesusta pahan papiksi ja/tai luopiopapiksi nimenomaan Jeesuksen uudistustyön vuoksi. Vanhakantaiset essealaiset olivat paljon jyrkempiä juutalaisten lain noudattamisen vaatimuksissaan kuin konsanaan fariseukset, saddukeuksista puhumattakaan. Kun Jeesus oli karkotettu Qumranin luostariyhteisöstä, alkoi hän julkisesti, yleisillä paikoilla, julistaa vanhakantaisten essealaisten laintulkintaan nähden huomattavasti demokraattisempaa oppia. Tämä Jeesuksen oppi oli paljon demokraattisempi kuin fariseusten ja saddukeusten laintulkinta. Jeesusta moitittiin muun muassa siitä, ettei hän peseytynyt lain mukaan, eikä noudattanut edes fariseusten tapoja ihmisten välisissä vuorovaikutus- ja ruokailutilanteissa. Fariseuksilla, mutta ennen muuta essealaisilla oli tarkka ja ehdoton arvojärjestys kaikkien arjen yhteistoimien, kuten esimerkiksi ruokailun toimittamisessa. Jeesus ei ollut turhan tarkka näiden säännösten noudattamisessa, hän söi ja joi kaikkien ihmisten kanssa. Siksi Jeesusta moitittiin muun muassa juomariksi, syömäriksi ja tapain turmelijaksi. Vanhakantaisten essealaisten käynnistämään Jeesuksen vainoamiseen yhtyi Jeesuksen julkisen toiminnan jatkuessa sekä fariseuksia että saddukeuksia. Ylipappi Kaifas alkoi huolestua Jeesuksen vallankumouksellisesta toiminnasta ja ryhtyi viestittämään valheita Jeesuksesta roomalaisille vallanpitäjille saadakseen nämä tuomitsemaan Jeesuksen kuolemaan ja siten lopettamaan Jeesuksen pappisvaltaa häiritsevän toiminnan. Jeesus oli kohtalaisen varakkaan rakennusurakoitsijan, Joosefin, poika. Tuona aikana orjuus oli hyvin yleistä. Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat vapaita miehiä ja naisia. Jeesuksen aikaan roomalaiset vallanpitäjät toteuttivat tappotuomion ristiinnaulitsemalla yleensä vain kaikkein pahimpiin rikoksiin syyllistyneet, etupäässä orjat. Vapaat ihmiset tapettiin nopeasti ja kiduttamatta miekalla ja/tai keihäällä. Ihmiset haudattiin kallioluoliin ja varakkaiden ihmisten hautakammiot suljettiin pyörein kivikiekoin (kuten esimerkiksi Joosef Arimatialaisen hauta, johon Joosua ”haudattiin” ristiinnaulitsemisensa jälkeen). Kun Joosef Arimatialainen sai tietoonsa, että vanhakantaiset essealaiset ja fariseukset ylipappi Kaifaan johdolla suunnittelivat Jeesuksen tappamista – tosin teettämällä tappotyö roomalaisilla – alkoi hän yhdessä Jeesuksen ja tämän opetuslasten kanssa laatia suunnitelmaa, jolla Jeesus välttyisi tältä tappotyöhankkeelta. Tässä vaiheessa astui kuvaan mestarimaagi Joosua Joosefinpoika, joka hallitsi kaikki intialaisten joogien siddhitaidot, muun muassa sielumatkat, sydämensä pysäyttämisen, levitaation (muun muassa vetten päällä kävelemisen), jne. Tämä Jeesuksen, Joosef Arimatialaisen ja Jeesuksen opetuslasten pelastussuunnitelma sisälsi muun muassa Joosua Joosefinpojan koeristiinnaulitsemisen, jonka tämä mittavine joogitaitoineen oletetusti ja onnistuneesti läpäisi. Siten tiedettiin, että Joosua läpäisisi hengissä myös varsinaisen ”Jeesuksen” ristiinnaulitsemisen Golgatalla. Suunnitelmaan kuului, että varakkaana sekä vaikutusvaltaisena henkilönä ja Sanhedrinin jäsenenä Joosef Ariamatialainen sai ylipappi Kaifaan suostumaan siihen, että hän saa ottaa ”Jeesuksen” eli Joosuan alas ristiltä heti, kun roomalaiset sotamiehet olisivat todenneet tämän kuolleeksi ja haudata tämän itselleen Golgatan välittömään läheisyyteen teettämäänsä hautaan. Näin sittemmin myös tapahtui.         Juudas ja Jeesuksen kaksoisveli Tuomas olivat Jeesuksen luotto-opetuslapset. Suunnitelmaan kuului, että Juudas näyttää roomalaisille sotilaille Jeesuksen asemesta Joosuan, joten Joosua otettiin kiinni ja hänet myös ristiinnaulittiin Jeesuksen asemesta. Jeesus oli jo tuolloin paennut kauas Jerusalemista.         Jeesuksen Mirjam-äiti, Magdalan Maria sekä muut Jeesuksen lähimmät opetuslapset toki tunsivat suunnitelman koska olivat sitä olleet laatimassa.