Essealaiset eivät olleet pelkästään puritaaninen munkkiveljeskunta, vaan myös ikiaikaista viisautta vaaliva, luksushyödykkeitäkin käyttänyt korkean kulttuurin ja korkean henkisyyden perheasumisyhteisö. Lue esimerkiksi suomalaisten arkeologien Minna & Kenneth Lönnqvistin kirja Archaeology of the Hidden Qumran. The New Paradigm. Yliopistopaino. 2002. Essealaisten henkiset näkemykset poikkesivat juutalaisten näkemyksistä. Mm. essealaisten Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Kunnioita maallista Äitiäsi, niin että voisit pitkään elää maan päällä, ja kunnioita taivaallista Isääsi, niin että saisit taivaissa iankaikkisen elämän, sillä maa ja taivaat on suotu sinulle sen Lain voimalla, joka on sinun Jumalasi.” Essealaisten ”Oikeudenmukaisuuden opettaja” eli ”Vanhurskauden opettaja” oli nimeltään Asaph ben Berechiah – salatieteiden mestari - joka eli 200 vuotta ennen Jeesusta ja jonka oppien opiskelija mm. Jeesus oli. Myöhemmin on alettu väittää, että Jeesus olisi nämä Asaphin opit laatinut, mutta Jeesus vain muokkasi Asaphin oppeja. Essealaiset ymmärsivät, että ajatuksen voimalla voidaan vaikuttaa mm. fyysisen kehon terveyteen. He harjoittivat joogaa ja olivat yhteydessä intialaisten, tiibetiläisten ja egyptiläisten mystikkojen koulukuntiin. Aikalaiset tiesivät, että essealaisten joukossa oli monia selvänäkijöitä ja parantajia. Jeesus opiskeli Intiassa, Tiibetissä ja Egyptissä mystikkokoulujen mestarien oppilaana. Essealaiset ymmärsivät elävänsä ihmiskunnan tietoisuuden muutosvaihetta vuosina 200 eKr. – 100 v. jKr. He kutsuivat tätä muutosvaihetta ”Lopun ajoiksi” ja tarkoittivat sillä vanhan henkisen näkemyksen päättymisaikoja sekä uuden henkisen tietoisuuden ajan alkamista. Essealaiset odottivat kahta messiasta: ensimmäisen piti tulla rabbin – papin – hahmossa ja toisen piti olla viisaan ja loisteliaan kuninkaan kaltainen. Essealaisten parissa miellettiin yleisesti, että ensimmäinen messias oli Asaph ben Berechiah ja toisen messiaan tuloa jäätiin odottamaan. Eräs essealaisryhmä alkoi Jeesuksen Intiaan lähdön jälkeen väittää, että Johannes Kastaja olisi ollut essealaisten odottama ensimmäinen messias ja Jeesus tuo toinen messias. Tässä yhteydessä Jeesuksen nimi Joshua ben Joseph muutettiin nimeksi Joshua ben Mirjam, koska selitettiin hänen olevan Neitsyt-Mirjamista – eli Neitsyt-Mariasta – syntynyt. Kristinuskon perustaja, Raamatussa mainitun Paavalin karkoittama ”Musta-Pekka” otti käyttöön Johannesta ja Jeesusta messiaiksi esittäneen pienen essealaisryhmän ajatuksen ja lisäsi heidän Jeesus-kulttiin persialaisten Mithran lunastajajumalan ja fryygialaisten Zabaziuksen lunastajajumalan ominaisuuden. Tuomaan evankeliumi oli ainut alkuperäinen evankeliumi, josta kristinuskon sepittäjäpapit toimittivat neljä Raamatun kaanoniin liitettyä evankeliumia. Nämä neljä uutta evankeliumia toimitettiin tukemaan Raamatun Uuden Testamentin esittämää tarinaa Jeesuksen ominaisuuksista. Tuomaan evankeliumi ei tue Jeesuksen ristiinnaulitsemista, tämän väitettyjä ihmetekojen tekemistä, eikä pappien opetuksia. Päinvastoin: Tuomaan evankeliumissa Jeesus kehottaa kuulemaan sisintään ja varoittaa antamasta hengellistä kehitystään kenenkään toisen käsiin, olivatpa nämä sitten pappeja, poliitikkoja tai profeettoja. Jeesus ei myöskään ennusta maailmanloppua, eikä Jumalan maanpäällistä valtakuntaa, päin vastoin: ”Isän valtakunta ulottuu kaikkialle, mutta ihmiset eivät sitä näe, sillä se on sisällisesti teissä.” Kristillinen kirkko tuomitsi Tuomaan evankeliumin – kuten kaikki muutkin siitä eriävät kristillisen alkukirkon suuntaukset – harhaopiksi, koska se ei tukenut kirkon esittämiä käsityksiä. Kristillisen kirkon alkuvuosisatojen johtavat papit pyrkivät tuhoamaan Tuomaan evankeliumin ja tappamaan kaikki sitä kannattavat ihmiset. Onneksi he eivät onnistuneet. Muun muassa Nag Hammadista vuonna 1945 ja Qumranista vuonna 1947 - 1956 löytyneet kirjakääröt säilyivät tuhoamisvimmalta. Nämä kirjakääröt tuovat valaistusta kristinuskon valheelliseen ja veriseen alkuhämärään sekä asettavat kristinuskon kaikki keskeiset opinkappaleet kyseenalaisiksi sekä saavat koko uskonnon näyttämään silkalta taikauskolta ja epäjumalien palvelemiselta. Kuolleen meren kirjoissa nimitetään Jeesusta myös nimellä ”Pahan pappi”, koska hän muutti suvaitsevaisemmaksi ”Oikeamukaisuuden opettajan”, Asaph ben Berechiah’in ankarampia opetuksia sekä juutalaispappien sallimaa temppelin käytäntöä. Jeesus näet pyrki muuttamaan käytäntöä, jossa temppelissä myytiin jäseniä erilaisille uskonnollisille lahkoille. Tästä menettelystä on saanut alkunsa Raamatun uuden Testamentin maininta, että Jeesus kaatoi temppelissä rahanvaihtajain pöydät. Herodes Suuri oli käynnistänyt tämän menettelyn 60 v. ennen Jeesuksen toiminta-ajan alkua. Näiden ja monien muiden tapahtumien vuoksi Jeesusta vastustava essealaisryhmä yhdessä juutalaisten ylipapin Kaifaan kanssa päättivät antaa Jeesuksen harhaoppisten – roomalaisten – käsiin tuomittavaksi ja tapettavaksi. Jeesus sai tästä tiedon Joosef Arimatialaiselta. Jeesuksen ja hänen lähipiirinsä yhteisestä päätöksestä annettiin ristiinnaulittavaksi Jeesuksen asemesta mestarimaagi Joosua, koska kokemuksesta tiedettiin tämän selviävän ristiinnaulitsemisesta hengissä. Jeesuksen ajan essealaisyhteisössä kastettiin yhteisön vähempiarvoiset maallikkojäsenet vedellä. Veden katsottiin olevan riittävän hyvä epäpuhtaille: spitaaliset, harhaoppiset, raajarikot, naiset, jne. Arvokkaammat yhteisön jäsenet kastettiin viinillä. Jeesus salli tasa-arvon vuoksi viinin kaikille essealaisyhteisön jäsenille, myös kastamisessa: Jeesus muutti veden viiniksi. Persialaisten mysteeriokultin vapahtaja Mithra syntyi 25. joulukuuta paimenten valvoessa kedolla ja katsellessa ihmeellistä taivaallista valoilmiötä sekä enkelten ylistyslaulua. Mithran sanottiin mm. istuneen pöydän päässä Viimeisellä aterialla ennen kuin hänet ristiinnaulittiin ja kolmen päivän päästä hän nousi ylös kuolleista ja tulevan aikanaan herättämään häneen uskovia kuolleista sekä tuomitsemaan uskovat ikuiseen elämään ja ei-uskovat kadotukseen.         Juutalaiset uskoivat yleisesti, zarathustralaisuuden vaikutuksesta, ruumiin ylösnousemukseen, mikä oli heidän mielestään mahdollista kuolemaa seuraavien kolmen päivän kuluessa. Mikäli kuollut ei näiden kolmen päivän kuluessa noussut kuolleista ei se enää sen jälkeen ollut juutalaisten uskomusten mukaan mahdollista. Erityisesti essealaiset ja fariseukset uskoivat ylösnousemukseen. Juutalaisisten keskuudessa vain ylimpään luokkaan kuuluvat saddukeukset eivät yleensä uskoneet ruumiin ylösnousemukseen.          Jeesus oli tanakka ja lyhyt, alle 1,6 metrin mittainen. Jeesuksella oli pikimusta kihara tukka, tummanruskea iho, leveät kasvot ja tummanruskeat silmät.          Magdalan Maria oli varakas, yläluokkaan kuuluva henkilö, joka oli korkeasti oppinut jo ennen essealaisyhteisöön liittymistään. Magdalan Marian isä rahoitti runsain käsin Jeesuksen ja tämän ryhmän toimintaa.           Suurta viisautta on ymmärtää, ettei Jeesus tehnyt mitään Raamatun evankeliumeissa mainittuja ihmetekoja: kuolleista herättäminen, häissä veden viiniksi muuttaminen, vetten päällä käveleminen, jne. Qumranin essealaispapin virasta erotettu Jeesus toimi vaeltavana rakkauden opettajana. Tämän pääasiallisen työnsä ohella Jeesus toimi parantavan henkienergian kanavana. Oleellista on oivaltaa, että Jeesus ei kuollut Golgatan ristillä, ei ylösnoussut, ei ilmestynyt Magdalan Marialle haudalla, ei opettanut opetuslapsiaan ylösnousseen valokehossa, ei siinnyt Pyhästä Hengestä eikä syntynyt neitsyestä, ei ole lunastanut syntejämme, ei ole Jumalan ainoa Poika, ei ole tuleva herättämään ihmisiä kuolleista, ei ole toimiva tuomarina viimeisellä tuomiolla sillä sellaista viimeistä tuomiota ei tule olemaankaan, eikä ole Lunastajajumala. Jeesus oli pitkälle jalontuneen maappalosielun asuttama pitkälle jalontunut henkinen opettaja, ei sen enempää eikä sen vähempää. Jeesus-tutkijat ovat väitelleet siitä oliko Jeesus vaeltava parantajafilosofi vaiko lopunaikoja julistava profeetta. Totta on, että Jeesus oli näitä molempia, sillä hän toimi sekä parantavan henkiparannuskanavana että uskontofilosofian opettajan ja häneen vaikutti voimakkaasti myös juutalaisten apokalyptiikka eli lopunajan oppi. Jeesus matki todella tietoisesti ja tarkoitushakuisesti vanhojen kirjoitusten tekstejä Messiaan esiintulosta saadakseen opeilleen enemmän kuulijoita. On tärkeätä tietää ja ymmärtää, että Jeesuksen julistustoiminnan aikana, sitä ennen ja sen jälkeen toimi monta muutakin opettajaa jotka esittivät Messiaan roolia ja yrittivät saada kannatusta hankkeilleen. Jeesus oli näistä vain yksi, joskin henkisesti pisimmälle jalontunut.           Sekä Jeesus että Magdalan Maria ja Johannes Kastaja ovat juuri nyt inkarnoituneena Israeliin. He ovat täysi-ikäisiä ja ponnistelevat yhdessä tehdäkseen rakkauden sanomaa tunnetuksi barbaaristen israelilaisten parissa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että suomalaisen rajatiedon kentässä esiintyy kymmeniä henkilöitä jotka luulevat olleensa Jeesuksen aikaan joko Johannes Kastaja, Magdalan Maria, Joosef Arimatialainen, ylipappi Kaifas, jne. Totuus on, että nämä uskomukset ovat pelkkää kyseessä olevien ihmispersoonien toiveajattelun synnyttämiä valheellisia mielikuvia, ei suinkaan totta. Olen tavannut lukuisan joukon näitä egonsa huijaamaksi tulleita henkilöitä. Raamatuntutkijat tekevät parhaillaan kovasti työtä, jotta Tuomaan evankeliumi saataisiin sisällytetyksi Raamattuun, mutta kirkko vastustaa sitä voimakkaasti, koska katsoo kanonisten kirjojen olevan kirkon yksityisomaisuutta.