Näyttäisi myös siltä, että E. G. von Willebrand käytti isännän oikeutta myös tyttäriensä suhteen, eikä ainoastaan näiden naimakaupoissa. Näyttäisi siltä että vanhin tytär tuli ennen avioliittoon menoaan raskaaksi, lapsi näyttäisi surmatun heti syntymän jälkeen.    

Voitte itse arvailla kuka teki surmatyön. Tapahtuman seurauksena näytettäisiin myös Wendla Sophian vapautta suuresti rajoitetun.

Näyttäisi siltä, että Vendla Gustava s. von Wright oli hyvin kiintynyt Jokioisten kartanoon, siellä asuviin ihmisiin ja sen rakennuksiin, maihin ja karjaan. Kuten huomaamme, E. G. von Willebrandilla oli monta rautaa tulessa yrityshankkeissaan ja juonitteluissaan eri puolella Ruotsi-Suomea ja vielä silloinkin, kun Suomi oli Venäjän vallan alaisuudessa. Siksi E. G. von Willebrand ei juurikaan ennättänyt paneutua Jokioisten kartanon tavanomaiseen arkipäivän asioiden hoitamiseen ja valvontaan. Tämän vuoksi todellinen vastuu ja Jokioisten kartanon. Käytännön asioista huolehtiminen jäi Vendla Gustava s. von Wrightin harteille. Vendla Gustava oli melko henkevä ja suhteellisen jalontunut olento. Häntä asuttava sielu näyttäisi ennen inkarnoitumistaan lupautuneen parisuhdeyhteistyöllä edesauttamaan vauvasieluksi taantunutta sielusukulaistaan sekä tämän asuttaman E. G. von Willebrandin persoonaa näiden henkisessä kasvussa. Vendla Gustavan mittavista ponnisteluista huolimatta hänen parisuhdekumppaninsa ei näytä edenneen henkisessä kasvussaan, vaan näyttäisi edelleen taantuneen. E. G. von Willebrand näyttäisi olleen kuin myllynkivi Vendla Gustavan kaulassa.

Vendla Gustava näyttäisi täysin omistautuneen puolisostaan, lapsistaan sekä Jokioisten kartanosta huolehtimiseen ja vaalimiseen. Hän näyttäisi eläessään pyrkineen kaikin voimin huolehtimaan Jokioisten kartanosta, vaikka hänen toimiaan rajoitettiinkin. Ei siis ihme, että hän näyttäisi jääneen niitä hoitamaan vielä tasonvaihtonsa jälkeenkin.

Mielenkiintoista asiassa näyttäisi olevan erityisesti se, että voimakkaasti aineellisuuteen ja omaisuuteensa kiintynyt E. G. von Willebrand ei matalavärähteisenä olentona pystynytkään tasoa vaihdettuaan irrottautumaan aineen maailmoista, eikä lähtemään Valoa kohti, vaan näyttäisi kiinnittyneen sivupersoonaksi puolisonsa Vendla Gustavan energiakenttään. Kun Vendla Gustava aikanaan vaihtoi tasoa näyttäisi Vendla Gustavaa varsinaisesti asuttanut, aineesta vapautunut pääsielu lähteneen jatkokoulutukseen kohti Valoa. Sivupersoonaksi kiinnittynyt E. G. von Willebrand näyttäisi jääneen aineen piiriin kummittelemaan Vendla Gustavan jälkeensä jättämässä astraalikehossa. Vendla Gustavan astraalikehon suhteellisen korkea värähdetaso näyttäisi kohottaneen E. G. von Willebrandin persoonan värähdetasoa. Tämä selittää Harmaan Rouvan myönteisen suhtautumisen kartanon omaan väkeen ja eläimiin.

Valkoisen Rouvan hahmossa näyttäisi astraalikehossaan kulkevan Wendla Sophia ensimmäisen lapsensa astraalikeho käsivarrellaan.

E. G. von Willebrandilla – s. 1751, k. 1806 – ja Vendla Gustava s.von Wrightilla – s. 1755, k. 1820 – oli neljä poikaa ja neljä tytärtä. Vanhin tytär Wendla Sophia – s. 1779, k. 1863 – avioitui vuonna 1796 vapaaherra Carl Erik Mannerheimin kanssa. Toinen tytär Eva Gustava – s. 1781, k. 1844 – avioitui vuonna 1799 maaherra Karl Johan Sternwallin kanssa. Toiseen avioliittoon Eva Gustava von Willebrand meni salaneuvos Carl Johan Walleenin kanssa. Kolmas tytär Wilhelmiina Albertiina – s. 1782, k. 1824 – avioitui ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana vuonna 1798 kenraalimajuri August Fredrik Palmfeltin kanssa ja toisen kerran vuonna 1815 isänsä serkun Adolf Fredrik von Willebrandin kanssa, joka myöskin omisti lyhyen ajan Jokioisten kartanon. Neljäs tytär Christina Charlotta kuoli jo aivan pienenä.

Von Willebrandin vanhin poika Gustaf Henrik – s. 1786, k. 1819 – oli sotilas ja avioitui vuonna 1811 Lovisa Margaretha von Platenin kanssa. Toinen poika Ernst Fredrik – s. 1787, k. 1837 – toimi sotilaana, lopulta everstinä Ruotsin armeijassa. Kolmas poika Johan Reinhold – s. 1890, k. 1852 – toimi myös sotilaana Ruotsin armeijassa ja hänkin oli eversti. Neljäs poika, kenraalimajuri E. G. von Willebrandin nuorin lapsi, Georg Wilhelm – s. 1791, k. 1791 – kuoli aivan pienenä.

Jokioisten kartanon omistajat vuosina 1562 – 1918:

1562 – 1566 Klaus Kristerinpoika Horn

1566 – 1569 Kristiina Krumm (Kalus Kristerinpoika Hornin leski)

1569 – 1571 Kruunu

1571 – 1579 Klaus Fleming

1597 – 1602 Kruunu

1602 – 1622 Jesper Matinpoika Kruus

1622 – 1644 Johan Kruus

1644 – 1666 Kaarina Kruus ( Johan Kruusin leski)

1666 – 1716 Anna Maria Kruus (Johan Kruusin tytär)

1716 – 1736 Johan Henrik Hamilton ( Anna Maria Kruusin vävy)

1736 – 1752 Adam Horn

1752 – 1773 Reinhold Johan Jägerhorn

1773 – 1791 Gustaf Gottfried Reuterholm

1791 – 1791 Adolf Fredrik Munck

1791 – 1809 Ernst Gustav von Willebrand

1809 – 1820 Ernst Gustav von Willebrandin perikunta

1820 – 1822 Carl Erik Mannerheim, Carl Wallen ja Adolf Fredrik von Willebrand

1823 – 1826 Carl Mannerheim ja Adolf von Willebrand

1826 – 1853 Josef Bremer

1861 – 1871 Walfrid ja Casimir Bremer

1871 – 1875 Jokkis Aktiebolag (pääosakkaina Walfrid ja Casimir Bremer)

1875 – 1915 Jokkis Gods Aktiebolag (vuoteen 1907 pääosakkaana Johan Mannerheim, vuonna

                   1907 osake-enemmistö siirtyi Alfred Kordelinille)

1915 – 1917 Alfred Kordelin (omisti koko osakekannan)

1918 – Suomen valtio

Jokioisten kartanon isännistä ahneudestaan ja epäinhimillisyydestään tunnettuja olivat erityisesti Reinhold Johan Jägerhorn, Josef Bremer ja etenkin E. G. von Willebrand.

Jokioisilta alkoi 1900-luvun alun torpparikapina. Hämeessä oli torppareita suhteessa selvästi enemmän kuin muualla maassamme. Torpparikapinan juuret näyttävät löytyvän Jokioisten kartanon omistajien ahneudesta ja heidän epäinhimillisestä toiminnastaan.

Lähteet:

1. E. Aaltonen: Jokioinen 1631 – 1931, 1931 Forssa.

2. Olavi Anttila: Kartanosta kunnaksi - Jokioisten historia, 1991 Forssa.

3. Jokiläänin Sanomat 49/1987

4. Seutu-Sanomat 11.3.1990.

5. Forssan Lehti 8.4.1990.

6. Forssan Lehti 7.2.1998.

7. Inkeri Koskela.