”Kasvaa Maassa kateus, itsekkyys ja ahneus…” eräs runoilija sanoo osuvasti.     Häikäilemättömyydellä, ahneudella ja vallanhalulla ei kotiplaneetallamme näytä olevan ylärajaa!         Vallasta juopumista havaitaan myös monien poliittisen vallankäyttäjien toimissa pienimmästä kunnasta aina valtiohallintoon. Onko rengeistä tullut isäntiä? Näyttäisi siltä, että salailu, vehkeily ja kähmintä kukoistaa. Tieto ja raha tuo valtaa, ja valtaa näytetään käytettävän väärin: aina tavallisen rivi-ihmisen vahingoksi. Siihen on johtanut mulle, mulle, mulle, sulle, mulle, mulle, mulle- ja kaverille ei jätetä-menetelmä. Tämä näyttää olleen maan tapa maailman sivu. Tutkimukset osoittavat, että kirkko ja maallinen valta ovat sekä erikseen että yhdessä monin tavoin orjuuttaneet ja riistäneet maamme väestöä niin kauan, kuin kansamme historia kykenee kertomaan. Sittemmin orjuuttajien ja riistäjien joukkoon näyttäisivät liittyneen suuryritykset ja pankit. Markkinavoimat ja raha ovat saman kolikon eri puolet. Rahalla ei ole moraalia. Karmeaa, mutta totta! Totta on sekin, että yhteisiä järjestelmiä ja maan infrastruktuuria tulee yhteisesti rahoittaa, mutta väärinkäytöksistä kumpuava kohtuuttomuus on jo aivan eri asia.       Onko kaikkien näiden tahojen joukossa runsaasti rajatiedon harrastajien panettelijoita. Siltä näyttäisi. Miksi? Siksikö, että entinen meno voisi jatkua? Jälleen on vastattava: siltä näyttäisi.       Syvällinen asioihin perehtyminen osoittaa, että nuoret, kokemattomat ja tietämättömät on aina uhrattu taistelutantereilla, jotta vallanpitäjät voisivat hyötyä ja sen lisäksi saisivat nauttia pelaamisesta. Kautta aikain näyttäisivät vallanpitäjien pelinautintojen halutuimpina panoksina olleen ihmisuhrit: gladiaattorit, sotilaat, työvoima, jne…      Sekä tieteissä että uskonnoissa lähes kaikki näyttäisi pohjautuvan luuloihin, väärinkäsityksiin ja tarkoitushakuisuuteen. Syynä lienee Maapallo- ja ihmiskeskeinen ajattelu sekä ihmisen ja Maailmankaikkeutemme monimuotoisuuden, -tasoisuuden ja -ulotteisuuden ymmärtämättömyys.      Mitä ilmeisintä on, että opittuaan uskomaan ja luulemaan yhdellä tavalla eivät meemikoneen kaltaiset, kapea-alaisesti ajattelevat kirkkoyhteisöjen jäsenet ja tiedeuskovaiset kykene uskomaan ja luulemaan uudella tavalla. Ovatko he täysin itsekkyytensä, yksisilmäisyytensä, ahneutensa, ymmärtämättömyytensä ja pelkojensa vankeja? Monilla näiden yhteisöjen johtohahmoilla näyttäisi lisäpontimena olevan ylipöhöttynyt vallanhalu. Näyttää myös siltä, että mikäli valtaa on kerran saanut, siitä on vaikea luopua, vaikka olisikin kelvoton hoitamaan asemaansa kuuluvia tehtäviä.       Sekä tieteissä että uskonnoissa lähes kaikki näyttäisi pohjautuvan luuloihin, väärinkäsityksiin ja tarkoitushakuisuuteen. Näin näyttää aina olleen ja vaikuttaisi edelleen olevan. Syynä lienee – ahneuden ja vallanhalun lisäksi – Maapallo- ja ihmiskeskeinen ajattelu sekä ihmisen ja Maailmankaikkeutemme monimuotoisuuden, -tasoisuuden ja -ulotteisuuden – sen todellisen ”olemuksen” – ymmärtämättömyys.       Mitä todennäköisintä on, että tiedeuskovaisen tiedemiehen on – mikäli hänen ymmärryksensä vanhoilla päivillä avartuisi – hyvin vaikea lähteä esittämään vuosikymmenien ajan julistamansa asian vastaista tietoa. Onko tiede- ja kirkkoyhteisöjen nuorempien työntekijöiden aina vain laulettava jo aikansa eläneitä ja virheellisiä lauluja pysyäkseen virassaan ja saadakseen itselleen ja perheelleen toimeentulon? Onko se myös heidän urallaan etenemisen perusedellytys? Ovatko työttömyys ja köyhyys eittämätön uhka mikäli näiden yhteisöjen jäsen alkaa ajatella omilla aivoillaan ja vieläpä tuomaan ajatuksiaan julki? Siltä näyttäisi. Mikäli näin todellakin on, on hyvin ymmärrettävää, etteivät nekään ihmiset, joiden ymmärrys on iän ja elämänkokemuksen myötä avartunut uskalla avata suutaan. Liekö siihen syynä pelko ja pakko- sekä hajota ja hallitse- järjestelmä? Käännetäänkö heikot taistelemaan toisiaan vastaan, jotta vallanpitäjät voisivat hyötyä ja nauttia heikkojen ja tietämättömien hölmöydestä? Ravitaanko tiedolta piilossa pidettyä kansaa pohdinnasta ja ajattelusta vierottavilla ”sirkushuveilla”: urheilun joukkuepeleillä, joissa katsojat voivat – hallitsevien ryhmittymien kannalta – vaarattomalla tavalla purkaa aggressioitaan?        Pelko ja pakko, hajota ja hallitse; nämä näyttäisivät edelleenkin olevan maamme eri hallinnonalojen, yhteisöjen ja suuryritysten ohjenuorat ja henkilöstöpolitiikan avainsanat. Laajalti näyttäisi käytössä olevan myös niin sanottu herkkusienimenetelmä: pidetään pimeässä, syötetään skeidaa ja heti kun pää tulee näkyviin kaula poikki.        Kissan ja koiran näkö-, kuulo- ja hajuaisti ovat monta kertaa laajemmat ja paremmat kuin ihmisen. Niin sanotun tavallisen ihmisen aistimaailma on hyvin kapea. Sen perusteella ei kuitenkaan voida väittää, ettei joillakin ihmisillä voisi esiintyä keskimääräisen ihmisen aistimiskykyä parempia ja laaja-alaisempia aisteja. Kun joillakin ihmisillä toimii joku tai jotkut aistit tavanomaista ihmisaistia laajemmin, kielletään tällainen mahdollisuus sekä tiedeuskovaisten että kirkon eräiden edustajien toimesta kärkkäästi ja se leimataan täydeksi huuhaaksi tai suorastaan mielisairaudeksi. Miksi?        Raamattukin kertoo viljalti tällaisista tapahtumista. Raamattu on täynnä esimerkkejä henkiparantamisesta ja selvänäkijöistä! Raamatun profeetat olivat kyvyiltään perin samanlaisia kuin tämän päivän kanavat. Miksi kirkon eräät edustajat tuomitsevat nykypäivän profeetat? Onko vastaus: pelosta? Pelkäävätkö nämä kirkon edustajat menettävänsä valtansa ja jokapäiväisen leipänsä? Onko siinä asian ydin? Koskeeko sama tiedeuskovaisia ja raharuhtinaita? Pelkäävätkö rahanjumalan palvelijat menettävänsä asemansa, valtansa, mittavat tulonsa ja omaisuutensa? Onko tämä karu totuus? Pyritäänkö juuri tämän vuoksi vanhat, virheelliset uskomukset ja valtarakenteet säilyttämään keinoja kaihtamatta viimeiseen saakka?       Planeettamme huippukosmologien ja -hiukkasfyysikkojen keskuudessa on alkuräjähdysotaksuma todettu virheelliseksi. He ovat sen vanhentuneena hypoteesina jo hylänneet. Voi mikä tilanne onkaan tiedeuskovaistemme keskuudessa.      Miksi nykypäivän tiedeuskovaiset naureskelevat menneen ajan tiedemiesten väärinymmärryksille ja virheille, mutta näyttävät samaan hengenvetoon väittävän – ja uskovan – itse olevansa oikeassa ja tietävänsä totuuden kaikesta? Eivätkö tiedeuskovaiset ymmärrä, että heidän tietonsa on parhaimmillaankin perin vähäistä, hyvin puutteellista ja viljalti virheellistä? Eivätkö he ole oppineet mitään menneisyydessä tehdyistä virheistä, vaikka juuri menneisyyden erehdysten olisi tullut opettaa heille ihmisen pienuutta ja ihmistiedon vähäisyyttä sekä opastaa heitä nöyryyteen ja kunnioitukseen elämän kaikkien ilmiöiden edessä?      Aitoja ufokokemuksia omaavilla on todelliset perusteet antaa kiihkomielisistä skeptikoista juuri sellaiset lausunnot joita nämä ovat perusteettomasti antaneet ufo- ja muista rajatiedon kokemuksistaan kertovista henkilöistä.     Tiettyjä aisteja voimme harjoittaa ja kehittää kovin ponnistuksin ilman henkistä kasvuakin. Tällöin on aina mitä ilmeisintä, että laajentuneita aisteja sorrutaan käyttämään väärin.      Mainitsin jo, että aistiemme kehittyminen ja laajentuminen on yleensä aina seurausta henkisestä kasvustamme. Ihmisaistien kehittymistä ja laajentumista on kautta aikain – nykyajan tiedeuskovaisia lukuun ottamatta – nimitetty armolahjoiksi. Tämäkin kertoo selkeästi laajentuneiden aistien olevan seuraus ihmisen myönteisestä kasvutapahtumasta. Kasvu ja kehitys jatkuvan muutosvirran kautta kuuluu luontaisesti ja kiinteästi kaikkeen elämään, myös ihmiselämään. Siksi aistiemme kehittyminen ja laajentuminen on täysin normaali ilmiö ihmisen kehitysprosessissa; sanokoot tiedeuskovaiset, rahanjumalan ylipapit ja eräät kirkon edustajat sitten mitä tahansa.      Terve, normaali ihmisen kasvu avaa ihmisten ymmärryksen ja paljastaa skeptikot väitteineen naurettaviksi hölmöiksi, aidoksi hölmöläisperheeksi.      Nykytiede on erikoistunut ja kapea-alaistunut. Nykytieteilijät tietävät yhä vähemmästä yhä enemmän, kunnes tietävät kaiken ei mistään. Onko niin, etteivät monet nykytieteilijät kykene enää hahmottamaan syys-seuraussuhteita eivätkä kokonaisuuksia? Mikäli näin on, seuraa tästä helposti pirstaloitunut, sokea ja päämäärätön askarointi epäoleellisten asioiden parissa. Ei osata keskittyä oleelliseen, eikä tehdä oikeita asioita. Tämänkö vuoksi nykyään tehdään huomattavan paljon niin sanottua nolla-tutkimusta ja tuhlataan veronmaksajien rahoja? Oikein käytettynä nämäkin varat edistäisivät kansamme hyvinvointia.      Onneksi yhä suurempi ihmisjoukko planeetallamme on kasvanut henkisesti niin pitkälle, että he näkevät skeptikkojen lapsellisten juttujen läpi ja osaavat hyväntahtoisesti asettaa ne omaan arvoonsa.