Copyright © 2003 Pentti Haasiosalo               Historiallisesta Jeesuksesta               Ei edes se, että olet valmis kuolemaan                                        vakaumuksesi puolesta tee siitä OIKEAA.                                                                                                                    Novera Prologi     Vanha sanonta – kahdeksankymmentä prosenttia Maapallon ihmisistä ei kykene koko elämänsä aikana ajattelemaan edes yhtä ainoata omaperäistä ajatusta – ilmaisee selkeästi, ettei ihminen edes syntyessään ole tabula rasa, puhdas taulu. Mitä todennäköisemmin hänessä ja hänen kauttaan ajattelee ihmisyhteisö koko hänen elämänsä ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmispersoona syntyy ihmisyhteisöön, jolla on omat menettelytapansa, perinteensä ja uskomuksensa. Tällä ihmisyhteisöllä on perimätiedon mukainen mielikuva siitä millainen maailma on, mikä elämässä on tärkeää, miten ympäröivä maailma toimii ja mikä kunkin ihmisyksilön paikka tässä ihmisyhteisön mieltämässä maailmassa on.      Kunkin ihmisyhteisön symbolinen maailma on itsensä kaltainen sosiaalinen rakennelma, jonka puitteissa ihmispersoona ymmärtää maailman juuri sillä tavalla kuin asumayhteisö opettaa hänet maailman mieltämään ja ymmärtämään. Toisin sanoen ihmisyhteisö antaa kullekin jäsenelleen viitekehyksen, ajattelu- ja ymmärryspuitteet, joiden mukaan ja joiden puitteissa ihmispersoonan kokemukset tulevat jäsentymään.        Tässä yhteydessä on oleellista ymmärtää, että jokaisen ihmisyhteisön kunkin ihmispersoonan kokemukset eivät ole puhtaita ja arvovarauksettomia elämyksiä. Ne ovat aina yhteisön kollektiivisen ajattelu- ja uskomusjärjestelmän mukaisesti tulkittuja, eivät siis tosia, vaan yhteisön uskomusjärjestelmän muokkaamia ja vääristämiä.         Ihmispersoonan kokemukset sopeutetaan aina ihmisyhteisön uskomuksiin ja arvoihin ja tämä tapahtuu lähes aina ihmispersoonan sitä itse tiedostamatta. Näin yhteisön uskomusjärjestelmä vaikuttaa hyvin voimakkaasti sen kunkin ihmispersoonan kokemukseen ja tapaan kokea.         Ihmisyhteisön symbolinen ajatusmaailma on varsin staattinen, mutta ihmispersoonalla on mahdollisuus kyseenalaistaa se joko osittain tai jopa kokonaan. Juuri tämä symbolisen ajatusmaailman kyseenalaistaminen mahdollistaa ihmisyhteisön ajatus- ja uskomusjärjestelmien muuttumisen ja kehittymisen.         Kristinuskoisissa maissa tietty ihmispersoonan henkinen kokemus osataan yleensä tulkita vain kristinuskon mukaisin mielikuvin, islamilaisissa maissa islamilaisin mielikuvin jne. siitäkin huolimatta, että nämä tulkinnat vääristävät kokijan todellisen ja puhtaan elämyksen aivan täysin.         Totuudenetsijän henkisen kasvun perusedellytys on, että hänellä on kyky tarkastella kaikkia elämän ilmiöitä arvovarauksetta sekä kykyä kyseenalaistaa kaikki asumisyhteisössään pesivät ajattelu- ja uskomusjärjestelmät. Totuudenetsijän tulee kyetä kyseenalaistamaan myös omat ajattelu- ja uskomusjärjestelmänsä sekä oma totuutensa. Vain harva tähän pystyy, sillä oman uskomusjärjestelmänsä ja totuutensa kyseenalaistaminen on perin pelottavaa. Mikäli ihmispersoona ei tähän kykene, on hän niin sanotusti pystyyn kuollut ihmisolento, jonka kautta ajattelee ja toimii hänen asuinyhteisönsä. Tällainen pystyyn kuollut ihmispersoona on yhteisönsä kollektiivisen ajattelun vanki ja sellaisena hän on asuinyhteisönsä kaiken kehityksen este.          Kristillisellä kirkolla on aina näihin päiviin saakka ollut tahokkaat keinot estää historiallinen Raamatun ja Jeesuksen tutkimus. Historiallinen tutkimus on estetty vanhojen lakisäädösten turvin. Nämä lait sisältävät ankarat rangaistukset Jumalanpilkasta. Jo se, että on yritetty keskustella tai aloittaa raamatun tai peräti Jeesuksen historiallinen tutkimus on johtanut Jumalanpilkkatuomioihin: viraltapanoihin ja vankeustuomioihin; aiemmin kuolemantuomioihin.          Tällaiset lait ovat todella naiiveja, suorastaan absurdeja, ne osoittavat laatijoittensa alkeellisen henkisen tason ja kääntyvät säätäjiään vastaan: vain epäjumalat tarvitsevat ihmisten tukea! Yksi ja ainoa Jumala, Maailmankaikkeuden Luoja ei tarvitse ihmisten apua, Hän on Todellinen Jumala. Ihmiset tarvitsevat Jumalan, Maailmankaikkeuden Luojan apua joka hetki.         Historiallisen Jeesuksen tutkimus aloitettiin Englannissa jo 1600-luvulla ja Saksassakin 1700-luvulla. Edistyksellisessä ja suvaitsevassa Suomessa historiallisen Jeesuksen tutkimuksen ensimmäinen kirja julkaistiin peräti jo niin varhain kuin vuonna 1994!          Vaikka muissa pohjoismaissa on lainsäädännöstä poistettu Jumalanpilkkasanktiot, edistyksellisen Suomen kansanedustajat halusivat edelleen säilyttää Jumalanpilkkarangaistukset maamme lainsäädännössä.          Miksi kristillisen kirkon valloittamissa maissa on jopa lainsäädäntötyöllä pyritty estämään historiallinen Raamattu- ja Jeesus-tutkimus? Siksikö, että kaikki kristinuskon peruspilarit osoittautuisivat kyseenalaisiksi tai suorastaan suureksi huijaukseksi? Historiallisesta Jeesuksesta         Evankeliumien tarkastelu on paljastanut, että ne ovat keskenään suuresti ristiriitaisia ja että niitä kutakin on muunneltu ja täydennetty useaan otteeseen vuosisatojen saatossa. Raamatun evankeliumitekstien tutkimus on osoittanut, että kukaan näiden tekstien kirjoittaja ei ole ollut tapahtumien silminnäkijä. Evankeliumitekstit on laadittu uskonnollispoliittisesti vääristyneiden ja eetoksellisten suullisten kertomusten sekä Vanhan testamentin tekstien pohjalta periaatteella: jotta kirjoitukset kävisivät toteen.            Historiallisen Jeesuksen tutkija David Friedrich Strauss (1808-1874) totesi kirjassaan Das Leben Jesu, että kristittyjen runoileva mielikuvitus on tuottanut ajan myötä alati uusia myyttisiä kertomuksia Jeesuksesta, näitä ovat muun muassa: -   tuhansien ruokkiminen, todellisuudessa Jeesuksen esimerkin mukaan kuulijat jakoivat omat eväänsä niiden kanssa joilla ei ollut omia eväitä -   Jeesuksen neitseellinen sikiäminen -   Jeesuksen syntymä Betlehemissä, seimessä makaaminen ja ihmeellisen tähden esiintyminen Jeesuksen syntymähetkellä -   Jeesuksen kiusaukset -   Jeesuksen kirkastuminen -   monet ihmeparannukset -   kuolleista herättämiset -   veden muuttaminen viiniksi -   kärsimysennustukset sekä lukuisat kärsimyshistorian yksityiskohdat -   ylösnousseen Jeesuksen ilmestykset ovat vailla todellisuuspohjaa olevia tarinoita, jotka pohjautuvat yltiöeetoksellisuuden ja uskonnollispoliittisen propagandan nostattamiin mielikuviin -   Johanneksen evankeliumi on täysin vailla historiallisia tosiasioita, se on tarkoitushakuinen teos -   synoptiset evankeliumit sisältävät paljon myyttistä tarinaa ja vain vähän historiallisia tosiasioita -   Jeesus oli maailmanloppua odottava apokalyptikko, ei suinkaan nykyaikaisen teologian ihanteiden mukainen henkilö Ranskalainen Ernest Renan (1823-1892) esitteli historiallisen Jeesuksen tutkimuksiaan kirjassaan La Vida de Jésus. Renan toteaa, että Jeesus omasi pakkomielteen toteuttaa Vanhan testamentin kirjoituksia sekä sitä että hän olisi tuleva Messias. Renanin tutkimusten mukaan muun muassa Lasaruksen kuolleista herättäminen oli huijausta, jonka Jeesus ja Lasarus yhdessä suunnittelivat ja lavastivat. Johannes Weiss (1863-1914) mainitsee kirjassaan Die Predigt Jesu vom Reiche Gottes, että Jeesus oli ”hurahtanut” juutalaiseen eskatologiaan, lopun ajan eetokseen: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Weiss toteaa, että Jeesus uskoi juutalaiseen ilmestyskirjallisuuteen: pahan vallassa oleva maa tuhoutuu uuden ja paremman maan ja taivaan tieltä, kuolleet nousevat ylös, kaikki joutuvat viimeiselle tuomiolle, jne. Weissin mukaan Jeesus näyttäisi vakavasti uskoneen, että Jumala korottaisi hänet Messiaaksi, Ihmisen Pojaksi. Rudolf Bultmann (1884-1976) toteaa kirjassaan Die Geschichte der synoptischen Tradition, että suurin osan evankeliumitekstien historiallisesti tutkitusta aineistosta ei johtanut totuuspohjaisesti Jeesukseen. Bultmannin mukaan Paavali on noussut Uudessa testamentissa Jeesusta tärkeämmäksi henkilöksi. Amerikkalainen John Dominic Crossan (s. 1934) mainitsee teoksessaan The Historical Jesus, että Raamatun Uuden testamentin evankeliumien kärsimyshistoria on vailla historiallista pohjaa. Crossan perustelee väitteitään tukeutuen historiallisiin tutkimuksiin ja muun muassa Kuolleen meren koodekseihin sekä Nag Hammadista, Egyptistä, löytyneen Tuomaan evankeliumin esiin tuomaan tietoaineistoon.