Marcus Borg (s. 1942) esittää, että Jeesus oli pelkästään shamanistinen henkiparantaja ja että hänen ”Jumalan valtakuntansa” merkitsi pelkästään muuttunutta tajunnantilaa, ei suinkaan aineellisen maailman muutosta. Historiallisen Jeesuksen tutkimus on osoittanut, että nasaretilaisesta Jeesuksesta ei ole löytynyt tietoja virallisista asiakirjoista. Mikäli niitä joskus on ollut, ovat sellaiset asiakirjat tuhoutuneet. Kaikki tieto Jeesuksesta pohjautuu niin sanottuun toisen käden tietoon: evankeliumeihin ja Paavalin kirjeisiin sekä niukkoihin ei-kristillisiin aineistoihin.         Ei-kristillisistä lähteistä mainittakoon roomalainen kirjailija P. Cornelius Tacitus (55-120 jaa.), joka keisari Nerosta kertoessaan mainitsee, että kristityt, joiden niskoille Nero vieritti syyn Rooman palosta, oli saanut nimensä Christuksesta, jonka prokuraattori (todellisuudessa prefekti) Pontius Pilatus teloitti Tiberiuksen aikana. Tacitus kirjoittaa edelleen, että kristittyjen levittämä taikausko tyrehtyi joksikin aikaa, mutta levisi sittemmin ja ulottui aina Roomaan asti. Oliko Tacituksen mainitsema Christus Jeesus Nasaretilainen? Sille ei löydy todistuspohjaa. Pohjautuiko Tacituksen kertomus tosiasioihin vaiko kristittyjen eetoksellisiin kertomuksiin? Tätä ei historiallinen Jeesus-tutkimus pysty selvittämään.         Juutalaisten lähteistä merkittävin lienee Flavius Josefus (37-100 jaa.), joka juutalaisten historiasta kertovassa kirjassaan mainitsee, että ylipappi Ananias kutsui juutalaisten suuren neuvoston koolle tuomitsemaan Jaakobin, Kristukseksi sanotun Jeesuksen veljen, sekä eräitä muita lainrikkojia ja heidät tuomittiin kivitettäväksi. Historiallisen Jeesuksen tutkijat eivät ole kyenneet selvittämään onko Josefuksen tekstin lähteenä kristittyjen kertomukset vaiko todellisten tapahtumien asiakirjat.         Juutalaiset rabbiiniset tekstit mainitsevat, että Jeesus oli juutalaisnaisen avioton poika, Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan siittämä. Jeesusta nimitetään luopiorabbiksi ja häntä syytetään noituudesta.         Raamatuntutkijat ovat täysin yksimielisiä siitä, että yksikään kanoninen evankeliumiteksti ei ole säilynyt alkuperäisenä kirjoituksena ja että on olemassa vain kopioiden kopiota. Kaikki neljä evankeliumia ”kokonaisena” sisältävät vanhimmat evankeliumitekstit, Codex Sinaiticus ja Codex Vaticanus, ovat 300-luvulta. Varhaisimpien aikojen säilyneet papyrustekstit osoittavat, että uudemmat tekstit on kopioitu aikaisempia tekstejä hyvinkin vapaasti muutellen. Tutkijoita askarruttaa mitä 100-luvun teksteille on tapahtunut, koska niitä siltä ajalta ei juurikaan löydy. Tutkijoiden parissa on herännyt kysymys: ”…onko kyseessä olevat tekstit kenties tarkoitushakuisesti hävitetty?”         Jeesus-tutkijat toteavat, että lukiessaan Raamatun kanonisia evankeliumeja havaitsee heti, että ne on kirjoitettu puhtaasti siinä mielessä, että niiden halutaan taivuttelevan lukijan uskomaan Jeesuksen ainutlaatuisuuteen sekä uskomaan, että Jeesus on Jumalan Poika.         Äärimmäisen vanhakantaisia tutkijoita lukuun ottamatta Jeesus-tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että Johanneksen evankeliumi on vailla historiallista totuuspohjaa ja että muut kanoniset evankeliumit ovat keskenään hyvin ristiriitaisia ja sisältävät sekä paljon virheellistä ainesta että epäjohdonmukaisia, mutta samalla selvästi tarkoitushakuisia tekstien muutoksia ja lisäyksiä.        Jeesus-tutkijoita on hämmentänyt tieto, että kristillinen perimätieto mainitsee Jeesuksen haudan tarkan sijainnin vasta neljännen vuosisadan alkupuolelle. Sitä ennen ei asiasta ole tarkkoja mainintoja. Tästä tutkijat ovat päätelleet, etteivät Jeesuksen opetuslapset tienneet mihin Jeesus oli haudattu. Tästä seuraa tutkijoiden johtopäätös, että evankeliumien kertomus naisten tai naisen(Magdalan Marian) menemisestä Jeesuksen haudalle on sepitettyä tarinaa samoin kuin hänen haudallaan tapahtuneeksi kuvatut enkeli- ja Jeesuksen ylösnousemusilmestyksetkin. Valtaosa Jeesus-tutkijoista on sitä mieltä, että kertomukset ylösnousseen Jeesuksen ja opetuslasten kohtaamisista on silkkaa hurmoksellisen uskonnolliseetoksellisuuden tuotetta ja ennen muuta uskonnollispoliittista propagandaa.         Mielenkiintoista tutkijoiden mielestä on se, että evankeliumiteksteihin on vasta neljännellä vuosisadalla liitetty kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ja ylösnousseen Jeesuksen opetuksista opetuslapsille. Tutkijat arvelevat näiden myöhemmin lisättyjen ylösnousemuskertomusten synnyttämisen syyn olevan se, että jouduttiin laatimaan vasta-argumentteja juutalaisten rabbiinien väitteille siitä, että kristinusko on taikauskoa ja pahemman laatuista ihmisten pettämistä.          Suuri osa Jeesus-tutkijoista on vakuuttunut siitä, etteivät naiset ja Jeesuksen lempiopetuslapsi olleet Jeesuksen ristin juurella. He ovat tulleet tähän johtopäätökseen juutalaisen filosofin Filonin ja roomalaisen historioitsijan Tacituksen lausunnoista, jotka painottavat sitä, etteivät kuolemaan tuomittujen omaiset voineet olla osoittamassa suruaan teloituspaikalla. Tämän perusteella moni Jeesus-tutkija on päätellyt, että evankeliumin kuvaukset Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ovat puhtaasti uskontopoliittisista syistä sepitettyjä tarinoita.          Ei ole lainkaan ihme, ettei Jeesuksen hautapaikasta puhuttu Jeesuksen opetuslasten piirissä. Opetuslapset tiesivät, ettei Jeesus ollut kuollut ja ettei häntä oltu haudattu. Tuolloin ei ollut mitään mieltä puhua Jeesuksen haudasta. Vasta myöhemmin tuli evankeliumien toimitustyön seurauksena tarpeelliseksi sepittää tapahtumat Jeesuksen ”haudalla” sekä Jeesuksen ilmestykset ja opetukset ruumiin ylösnousemuksen kokeneessa hahmossa.           Kaikki Jeesus-tutkijat eivät kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen siitä mitkä Jeesuksen sanat ovat aitoja ja mitkä eivät, eivät myöskään siitä mitkä ihmekertomukset ovat tarua ja mitkä eivät. Pohjoisamerikkalaiset Jeesus-tutkijat pitivät 1980-luvun loppupuolella viiden vuoden aikana seminaareja, joissa he äänestivät Raamatun sisältämien Jeesuksen lausumien aitoudesta. Lopputulos oli se, että vain kahdeksantoista (18 %) prosenttia Jeesuksen sanomisiksi Raamatussa väitetyistä lausumista sai koolla olevien kahdensadan Jeesus-tutkijan aitoushyväksynnän.         Historiallisesta Jeesuksesta puhuttaessa on keskeisenä kysymyksenä noussut esiin se miksi evankeliumit on kirjoitettu. Monet Jeesus-tutkijat ovat sitä mieltä, että evankeliumit on kirjoitettu jälkikäteen tukemaan Paavalin kehittelemää Kristus-myyttiä.           Tutkijat eivät löydä selkeitä, oikeiksi todettavissa olevia historiallisia todisteita siitä, että alkukristilliset tekstit Jeesuksesta olisivat totuudenmukaisia.           On syytä ymmärtää, että kaikilla Jeesus-tutkijoilla on enemmän tai vähemmän voimakkaasti heidän tutkimustuloksiinsa vaikuttava kristillinen viitekehys! Mikä olisikaan lopputulos, jos Jeesus-tutkijat eivät tietäisi Jeesuksesta mitään ja tutkisivat kyseessä olevaa asiaa nykyisin menetelmin nykyisen aineiston pohjalta ovat? Toteaisivatko tällaiset tutkijat koko kristinuskon täydeksi humpuukiksi, suureksi ihmisten huijaamiseksi? Mikäli kaikki Kuolleen meren kirjakääröt – joista valtaosa, useita satoja, on Ranskassa dominikaanisen Raamattukoulun hallussa – annettaisiin vapaiden tutkijoiden käsiin, paljastuisi mm. seuraavaa: Jeesus oli naimisissa ja perheellinen mies. Naimisiinmenoa pidettiin juutalaisuudessa suoranaisena velvollisuutena sillä avioliitolla ja perhe-elämällä oli juutalaisuudessa hyvin keskeinen merkitys. Jeesuksen äiti Mirjam, eli Maria, samoin kuin Jeesuksen ensimmäinen vaimo Magdalan Maria (Maria Magdaleena) olivat essealaisvihittyjä; ja ettei Magdalan Maria suinkaan ollut portto. Jeesusta (Joshua ben Mirjam; aiemmin Joshua ben Josef) ei milloinkaan ristiinnaulittu, vaan hänen puolestaan hänen hyvä ystävänsä, essealainen mestarimaagi Joosua (Joshua ben Josef). Jeesus ei ollut Jumala, vaan essealainen rabbi ja salatiedon mestari, ”Pahan rabbi ” = ”Pahan pappi”. Myöhemmin essealaiset nimittivät Paavalia – Saulus/Paulus Tarsolaista – ”Valheen rabbiksi” = ”Valheen papiksi”. Jeesus ei ole Lunastajajumala, ei siis vapahtanut syntejämme. Rooman kirkon perustaja ”Musta-Pekka” – joka oli nimeltään Pietari, mutta hän ei ollut Jeesuksen opetuslapsi Pietari, vaan Paavalin alkukirkosta karkottama pappi – joka otti mallia persialaisesta Mithra-kultista ja heettiläis-fryygialaisesta Zabazius-kultista rakentaessaan Jeesus-kulttia.