Masriin asettautumisen jälkeen israelilaiset ajan myötä muodostivat poliittisesti järjestäytyneen yhteisön, israelilaiskansan ja heitä nimitettiin heprealaisiksi vain silloin, kun heidät etnisesti tuli erottaa muista kansoista. Joona 1:9 ja 1. Sam. 4:6, 9; 13:3, 19; 14:1.  Näyttäisi siltä, että heprealaisten kantaisät olivat myrobien orjina olevia rosvoilevia palkkasotureita. Myöhemmin heihin liittyi nälänhädän – Asirissa yleiset, suurikokoisten heinäsirkkojen valtavat laumat tuhosivat toistuvasti sadon – vuoksi niin sanottujen tavallistenkin arabiheimojen edustajia. Liekö tässä syy siihen, että israelilaiset edelleen ovat perin sotaisaa ja verenhimoista kansaa? Oleellista on ymmärtää, että niin israelilaiset kuin palestiinalaisetkin ovat juuriltaan yhtä perhettä, heidän esi-isänsä ovat samoja länsiarabialaisia, naapuruksia ja naapurikyläläisiä. Tärkeää on oivaltaa, että sekä israelilaiset että palestiinalaiset ovat arabeja, Länsi-Arabian arabeja, eivät mitään muuta. Miksi siis arabinaapurukset niin verisesti sotivat keskenään? Edelleen myrobien vaikutuksesta johtuenko?   5. Mikä oli juutalaisten ja israelilaisten ero? Keitä olivat samarialaiset? Juutalaiset, eli juudalaiset, ovat Salomon pojan Rehabeamin ja tämän kannattajajoukon jälkeläisiä, he kuuluvat Juudan kuningashuoneeseen, jonka pääkaupunkina oli Al Šarim, jota Vanhassa testamentissa on nimitetty Jerusalemiksi. Raamatun Vanhan testamentin aikainen Israelin kansan Juuda käsitti alueen, joka kattoi alueen Asirista aina Tihaman rannikkoaavikolle ja sisälsi muun muassa Saratin vuoriston. Juuda oli Israelin kansan eteläinen kuningaskunta. Israelilaiset puolestaan ovat, aikanaan Salomon palveluksessa olleen ja sittemmin Salomoa vastaan nousseen Jerobeamin ja tämän kannattajajoukon jälkeläisiä, he ovat Israelin kuningashuoneen jälkeläisiä, jonka pääkaupunkina oli Asirin Qunfudhan ylängöllä sijaitseva nykyinen al-Qasim eli Raamatun Vanhan testamentin mainitsema Sikem. Israelin kuningaskunta sijaitsi Juudan pohjoispuolella ja oli Israelin kansan pohjoinen kuningaskunta. Sekä Daavidin suku että Nebatin suku olivat asuneet Länsi-Arabian Asirin maakunnan Wadi Adamissa, jossa sijaitsevan erään kylän, Firtin, päällikkyydestä sukeutui näiden sukujen välille ajan mittaan ankara riita ja kilvoittelu. Tämä kahden suvun välinen paikallinen valtakamppailu muuttui sittemmin laajamittaiseksi poliittiseksi taisteluksi, jonka seurauksena Nebatin poika Jerobeam – joka oli ollut kuningas Salomon palveluksessa – nousi Salomoa vastaan ja joutui sen vuoksi pakenemaan Egyptiin, missä hän sai turvapaikan Egyptin silloisen hallitsijan, farao Šošenk I:n hovissa. Vanhassa testamentissa mainitaan Jerobeamin olleen kotoisin Seredasta, 1. Kun. 11:26. Tämä Sereda on Lithin läheisyydessä – Wadi Adamissa – Firtin lähellä sijaitseva nykyinen al-Sadra. Vanhassa testamentissa sanotaan, että Salomon poika Rehabeam oli kotoisin Betlehemistä. Tämä Betlehem on Lithin lähistöllä, Wadi Adamissa sijaitseva nykyinen Umm Lahm. Kuningas Salomon kuoleman jälkeen Jerobeam palasi maanpaosta takaisin Juudaan, nousi Salomon poikaa Rehabeamia vastaan ja hänestä tuli Juudan kanssa kilpailevan Israelin kuningas, 1. Kun. 12:26; 12:20. Raamatun Vanhassa testamentissa sanotaan, että Jerobeamista, Nebatin pojasta tuli Israelin kuningas Salomon kuoleman jälkeen. ”Kun Jerobeam oli huudattanut itsensä Israelin kuninkaaksi, hän linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne”, 1. Kun. 12:25. Tämä Raamatun Vanhassa testamentissa mainittu Sikem on Länsi-Arabian Asirissa sijaitsevan Qunfudhan ylängöllä sijaitseva nykyinen al-Qasim. Vanhan testamentin mainitsema Efraim on Qunfudhan ylängön Bani Šahrin alueella sijaitseva Wafrain. Sikemin, nykyisen al-Qasimin, jälkeen Jerobeam ryhtyi linnoittamaan – eli rakentamaan – Zahranin ylängön metsäiselle vuorelle Peneulia, joka puolestaan on nykyinen al-Nauf; 1. Kun. 12:25. Estääkseen kannattajiaan harjoittamasta hartautta Jerusalemissa – Al Šarimissa – Jerobeam rakensi heille uudet pyhäköt Beeteliin ja Daaniin, 1. Kun. 12:29. Tutkijoiden mukaan Raamatun Vanhan testamentin mainitsema Beetel on Zahranin ylängöllä sijaitseva nykyinen Butaylah ja Daan on Zahranin rannikkoalueella sijaitseva nykyinen Danadina. Jerobeam asui sekä pääkaupungissaan Sikemissä, al-Qasiminissa, että myös Tirsassa, 1. Kun. 14:17. Vanhan testamentin mainitsema Gibbeton on eräs Ghamidin ylängön al-Naqabatin alueella sijainneista kylistä, 1. Kun. 16:15 ja jonka pohjoispuolella sijaitseva al-Zir on Vanhan testamentin mainitsema Tirsa. Vanhan testamentin mukaan Jerobeamin jälkeläisten sijaan tulleet Israelin kuninkaat perustivat pääkaupunkinsa aluksi Tirsaan, sitten Jisreeliin ja myöhemmin Samariaan, 1. Kun. 15:33, 33; 18:45, 46; 2. Kun. 17:24, 25. ”Samaria oli kaupunki, jonka he rakensivat Semer-nimiseltä mieheltä ostetulle kukkulalle Jisreelin lähelle”. Tutkijat sanovat, että Vanhan testamentin Jisreel on Qunfudhasta kaakkoon sijaitsevan Wadi al-Ghaylin alajuoksulla sijaitseva nykyinen Al al-Zar‘i ja että Samaria on Qunfudhan ylängöllä – Al al-Zar‘ista hieman ylempänä – sijaitseva nykyinen Šimran niminen kylä. Šimranin, eli Samarian, asukkaita nimitettiin samarialaisiksi, samoin kutsuttiin Šimranista Palestiinaan vaeltaneita siirtolaispakolaisia ja heidän jälkeläisiään. Samarialaiset olivat siis eräitä Länsi-Arabian Asirin maakunnan Qunfudhan ylängöllä asuvia israelilaisia. Vanhan testamentin mainitsema Israelin kuningashuone kamppaili Juudan kuningashuoneen kanssa koko Israelin kansan uskonnollisesta ja poliittisesta vallasta.   6. Israelin kansan vanhat jumalat Tutkijoiden mukaan Raamatun Vanhan testamentin mainitsemat Israelin kansan muinaiset jumalat olivat vuorten jumalia. Länsi-Arabiassa on korkeita vuoristoja ja niillä sijaitsee suuri joukko korkeita vuorenhuippuja. Kullakin vuorella oli oma jumalansa. Täten Länsi-Arabiassa oli satoja jumalia.  Abram ulkomaalaisen – eli Abram hebronin – ja hänen joukkionsa jumala oli aluksi metsien jumala. Myöhemmin he palvelivat myös monien eri vuorien jumalia, esimerkiksi Jahvea (yhwh = herra), El ‘Elyonia (’l ‘lywn = korkein), Sebaotia (sby’wt = gasellit), El Šalomia (šlm = turvallisuuden, hyvinvoinnin ja rauhan jumala), jne. Länsi-Arabian Asirissa riehuvien sotien jaloista Palestiinaan paenneen Israelin kansan – sekä juutalaisten että israelilaisten – pakolaissiirtolaisten jälkeläiset unohtivat vuosisatojen saatossa alkuperänsä. Koska nämä pakolaissiirtolaisten jälkeläiset eivät enää nähneet niitä vuoria, joiden jumalia heidän esi-isänsä olivat palvoneet ja joista hepreankielinen Raamatun Vanha testamentti kertoo, he alkoivat valloittajakansojensa vaikutuksesta, näiden uskonnollisten tapojen mukaan, puhua näkymättömistä jumalista. Tässä yhteydessä alettiin Israelin kansan alistettujen pakolaissiirtolaisten jälkeläisten keskuudessa sulauttaa yhteen useiden Länsi-Arabian asirilaisten vuorten jumalien nimiä, – kun ei enää ymmärretty eri jumalien nimien alkuperää – vain yhden jumalan, Jahven, synonyymeiksi. Alettiin puhua muun muassa jumalasta nimeltä Jahve-Elohim-Sebaot, eli herra-jumalat-Sebaot, jne. Sebaot, suomeksi Gasellit, on erään Asirissa asuneiden israelilaisten kulttipaikan nimi. Hepreankielisessä Vanhassa testamentissa esiintyvä ilmaus yhwh sb’wt on tavallisesti käännetty: Herra Sebaot, vaikka sen todellinen merkitys on Sebaotin tai Sabaytin Jahve tai Gasellipaikan Jahve eli Gasellipaikan Herra. Ylivoimaisesti kaikkein useimmin hepreankielisessä Raamatun Vanhassa testamentissa esiintyvä jumalan nimi on El ‘Elyon (’l ‘lywn = korkein). Korkein, El ‘Elyon, oli – Länsi-Arabiassa sijaitsevan, nykyisen Saudi-Arabian Asirin maakunnassa – Nimasin alueella, Al ‘Salamanin kylän lähettyvillä sijaitsevan korkeimman vuorenhuipun vuorenjumalan nimi. Elohim (’lhym = jumalat) on hepreankielinen maskuliininen jumala sanan pluraalimuoto – miespuolinen monikkomuoto sanasta eloh (’lh = jumala) – jumalat. Raamatun Vanhassa testamentissa 1. Moos. 21:33, Jahve samastetaan El ‘Olamiin (’l ‘wlm). Jesaja 40:28 ’lhy(m) ‘wlm tarkoittaa Olamin jumalia. Jeremia 10:10 Jahvea nimetään mlk ‘wlm = Olamin kuninkaaksi. Toisaalta Jahve-jumala on liitetty Saalemiin. Jahven Šalomin alttari sijaitsee Asirin maakunnan Nimasin alueen Al Salamassa. Gideon näet rakensi Ofraan (‘prh) Jahvelle alttarin. Tämä Ofra on Nimasin alueella sijaitseva nykyinen kylä nimeltä ‘Afra. Tuom. 6:24 Ofra ja 1. Moos. 14 Saalem Heprealaisessa Raamatun Vanhan testamentin 1. Moos. 14:22 sanotaan muun muassa: hrymty ydy ’l yhwh ’l ‘lyhwhn ja tämä Abram heprealaisen suuhun pantu lause on tavanomaisesti Raamatussa käännetty: ”Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman puoleen”. Oikein vokaalistettuna tämä lause tarkoittaa: ”Minä olen vannonut, että El ‘Elyon on yksi Jumala”.  Jesaja 9:5 profetoi tulevan Messiaan syntymää ja mainitsee hänet nimellä ’l gbwr ’by‘d šr šlwm, mikä tavanomaisesti on käännetty: ”Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas”. Tosiasiassa tämä hepreankielinen Raamatun ilmaus tarkoittaa, että Jesaja antoi Daavidin valtaistuimelle tuonnempana asettuvalle tulevalle Messiaalle kolmen jumalan nimet, sillä ’l gbwr tarkoittaa ‘Abida-, Majarida- ja Tanuma-kylien jumalaa, ’by‘d on Jizanin alueen Abu al-‘Idin kylän jumala ja šr šlwm Saalemin kulttipaikan ruhtinasta. Tuleva Messias oli siis tuleva hallitsemaan kaikkia niitä Länsi-Arabian Asirin maakunnan kyliä, joissa näitä kolmea jumalaa palvottiin. Melkoinen eroavuus näiden käännösten asiasisällön välillä, eikö vain? <o:p>jatkuu osassa 4 </o:p>