Varsin perustellusti voidaan sanoa, että tämä Maapallon laajuinen, epäinhimillinen ja sotaisa raakuus kumpuaa väärin vokaalistetusta heprealaisesta Raamatusta. Tästä ihmiskunnan tuhoon syösseestä kauheasta työstä ovat saaneet kärsiä; ei vain juutalaiset, kristityt ja muslimit, vaan; koko Maapallon väestö. Tällaistako oppia Jeesus tuli Maan väestölle opettamaan? Ei suinkaan, aivan päinvastoin, vaikka hänen nimissään onkin jo pari vuosituhatta kylvetty väestömme keskuuteen – rakkauden ja lähimmäisen palvelemisen asemesta – pelkoa, aiheetonta syyllistämistä, kauhua, hirmutekoja ja kuolemaa. Koska nykyisen Raamatun Vanha testamentti on käännetty väärin, on sen teksti lähes täysin muutettu alkuperäisestä asiasisällöstä. Lisäksi on tehty viljalti lisää virheitä – joko tarkoitushakuisia tai tahattomia – käännettäessä jo alun perin virheellisesti vokaalistettua tekstiä muille kielille, esimerkiksi englanniksi tai suomeksi.   3. Oliko Raamatun Vanhan testamentin tapahtumapaikka Länsi-Arabian Asir? Viime vuosisadan kuluessa, mutta ennen muuta kahdenkymmenen viime vuoden aikana tehdyissä tutkimuksissa uskonto-, Raamattu- ja Raamattu-maantieteen tutkijat ovat todenneet, että Mooseksen ym. profeettain kirjoittamaksi väitetty Vanhan testamentin israelilaisten historia on syntynyt – ei suinkaan Palestiinassa vaan – Egyptissä ja pääasiassa Länsi-Arabian Asirin ylängöillä ja Saratin vuoristossa noin v. 1100 eKr. – 400 eKr. Eräät Kuolleen meren arameankieliset kirjakääröt kertovat Raamatun Vanhan testamentin tapahtumapaikkojen sijaitsevan Länsi-Arabian Asirissa ja mainitsevat tapahtumapaikat nimillä, jotka ovat säilyneet Asirissa nykypäiviin asti. Henkitieteelliset tutkimukset tukevat edellä esitettyä tutkimustulosta. Nykyisen Raamatun Vanhan testamentin tekstien kuvaamat tapahtumat on selitetty tapahtuneiksi Palestiinassa, vaikka tapahtumien todellisena historiallisena näyttämönä on – monien ennakkoluulottomien tutkijain mukaan – ollut Länsi-Arabian Asir, Punaisenmeren itärannalta noin 300 km länsikoilliseen ulottuva ja Saudi-Arabian Mekasta noin 800 km eteläkaakkoon, aina nykyisen Jemenin eteläosiin saakka ulottuva alue. Mikäli hepreankielellä kirjoitettu juutalaisten Raamattu, eli Raamatun Vanha testamentti vokaalistetaan alkuperäisellä tavalla, havaitaan, että mikään hepreankielisen tekstin kuvaama tapahtuma ei sijoitu Palestiinaan, vaan ne kaikki sijoittuvat Länsi-Arabian Asiriin sekä – luultua paljon vähäisemmässä määrin – Egyptiin. Asirissa sijaitsee muun muassa Raamatun mainitsema Paratiisi, Horeb-tulivuori, Sodoma ja Gomorra sekä Jordan-virraksi nykyisessä Raamatussa väärin käännetty vuoristosta alas johtava valumavesiuoma, jossa sijaitsevan padon alapuolelta Joosua johdatti – Mooseksen kuoltua – israelilaiset Kanaanmaahan eli Asirin hedelmälliselle ylängölle. Vanhan testamentin Kanaanmaa sijaitsi siis todellisuudessa Länsi-Arabian Asirissa. Muun muassa Urantia kirjassa paljon tilaa saanutta ja Raamatussakin tärkeää roolia näytellyttä Melkisedek-nimistä pappiskuningasta ei hepreankielisessä Raamatun Vanhassa testamentissa mainita lainkaan. Tosin kahdessa Raamatun kohdassa – 1. Moos. 14:18 ja Psalmit 110:4 – esiintyy konsonanttiyhdistelmä, joka voidaan lukea mlky sdq. Kummassakaan kohdassa ei kuitenkaan ole kyse Melkisedek-nimisen ihmisen nimestä. Tutkijoiden mukaan Psalmissa 110:4 kuvataan erästä Länsi-Arabian Asirissa sijaitsevaa aluetta ja Raamatun kohdassa 1. Moos. 14:18 on kyseessä kerronnallinen ilmaisu. Konsonanttisena tekstinä 1. Moos. 14:18 on seuraava: w-mlky sdq mlk šlm hws?y‘ lhm w-yyn whw’ khn l- ’l ‘lywn. Tämä teksti on Raamatun Vanhassa testamentissa yleensä käännetty: ”Ja Melkisedek, Saalemin kuningas toi leipää ja viiniä; hän oli Jumalan, Korkeimman pappi.” Laajan tutkijajoukon mukaan 1. Moos. 14:18 oikein vokaalistettuna tarkoittaa: ”Ja Saalemin kuningas toi suuntäydeltä ruokaa, leipää ja viiniä, ja hän on El ‘Elyonin (= Korkeimman) pappi.” Konsonanttimuotoinen Raamatun Psalmi 110:4 kuluu: ’th khn l-‘wlm ‘l dbrty mlky sdq. Tavanomaisesti tämä teksti on vokaalistettu Raamatussa seuraavasti:”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.” Oikein vokaalistettuna tämä Daavidille osoitettu konsonanttimuotoinen lause tarkoittaa tutkijain mukaan: ”Sinä olet ‘Olamin pappi, Sedeqin kuninkaiden hallitsemien kahden alueen väestön yli.” Kuten huomamme, oikein vokaalistettuna kummassakaan edellä mainitussa kohdassa ei – eikä edes koko hepreankielisessä Raamatussa – mainita nykyisen Raamatun pappiskuninkaaksi nimeämää Melkisedekiä.   4. Israelin kansan poliittinen järjestäytyminen Näyttäisi siltä, että hebroneista – myrobien hallinnassa olevista kiertelevistä palkkasoturi- ja rosvolaumoista – erkani pieni rosvousta harjoittava palkkasoturiryhmä. Tämä Abram ulkomaalaisen eli Abram hebronin johtama ryhmä asettui aikanaan asustelemaan Mamren metsään (b-’lny mnr’). Raamatussa on sanottu: ”Mamren tammistoon”, mutta Mamren metsissä ei ole – eikä ole ollut – lainkaan tammia. Näissä Asirin Mamren metsissä kasvoi tuuheitten kataja- ja sypressimetsiköiden lisäksi myös akaasia-, tamariski- ja terebinttimetsiä. Vertaa 1. Moos. 14:13. Abram ulkomaalaisen johtama esiheprealainen heimo palvoi metsän jumalaa. Abram hebronin eli Adam ulkomaalaisen nimi muutettiin myöhemmin Abram heprealaiseksi ja lopulta Aabrahamiksi. Vertaa1. Moos. 18:1. Abram ulkomaalainen oli lähtöisin Ur Kasdimista (’wr ksdym). Tämä on Raamatun Vanhassa testamentissa käännetty yleensä Kaldean Uuriksi ja sen on oletettu sijainneen Mesopotamiassa. Tämä väärä tieto pohjautuu virheellisesti käännettyyn ja erheellisesti maantieteellistettyyn kreikankieliseen Septuagintan tekstiin. Näyttäisi siltä, että Abram ulkomaalaisen todellinen kotipaikka oli Länsi-Arabian Asirin maakunnan Wadi Adamin alueella sijaitseva Warya (wryh versus ’wr  Waryasta Abram ulkomaalainen lähti Harraniin (hrn), todellisuudessa Länsi-Arabian Asirin Wadi Adamissa sijaitsevaan Khayraniin (hyrn) Khayranissa Abram ulkomaalainen erkani ryhmänsä kanssa muista hebronien rosvolaumoista ja lähti oman ryhmänsä kanssa Sikemiin (škm) eli nykyiseen Rijal Alman al-Kašmaan, missä asettautui joukkoineen asustamaan Mooren metsään, nykyisen asirilaiskylä Marwan alueelle. Marwasta Abram joukkoineen siirtyi vuorille, Beetelin lähelle, sen itäpuolelle.  Beetelistä Abram joukkoineen matkasi Etelämaahan, eli nykyiseen al-Naqabiin, joka sijaitsee Rijal Alman alueella. Al-Naqabista Abram jatkoi matkaansa msrymiin, ei Egyptiin, vaan Abhan lähettyvillä sijaitsevaan nykyiseen Misramaan (msrm). Misrama oli suuri ja vilkas kauppakaupunki. Misramassa Abram rosvojoukkoineen näyttäisi keränneen ryöstelyllä suuria omaisuuksia. Ennen pitkää Abram joutui joukkoineen karkotetuksi Misramasta – nykyisessä Raamatussa mainitaan väärin käännettynä, että Abram joutui väkensä kanssa egyptiläisten orjuuteen ja että Egyptin farao langetti vihansa Abramin ja tämän kansan päälle, koska Abram oli muka valehdellut Misraman hallitsijan kurtisaanina toimineen Saaran olevan hänen sisarensa – ja he palasivat Rijal Alman Naqabin kautta Beetelin itäpuolella sijaitsevaan vuoristoon. Beetelistä Abram joukkoineen matkasi Hebronin lähellä sijaitsevaan Mamren metsään eli nykyiseen Namiraan, Khirbanin lähellä sijaitsevan Qunfudhan kukkuloille ja niillä kasvaviin Mamren metsiin. Abram eli ja toimi joukkoineen etupäässä Asirin Rijal Almassa ja sen pohjoispuolella sijaitsevan Qunfudhan ylängön kukkuloilla sekä niiden metsissä, Mamren metsissä. Abrahamin sisar – Raamatussa Abrahamin vaimoksi mainittu – Saara kuoli Asirin Namiran Hebronissa. 1. Moos. 23:9. Israelin kaikki heimot eivät olleet alun perin heprealaisia. Heprealaisessa Raamatun Vanhassa testamentissa vain Joosef mainitaan yksiselitteisesti heprealaiseksi: ”heprealaiseksi orjaksi” tai ”heprealaiseksi nuorukaiseksi”. Muut yksitoista Israelin kahdestatoista ”pojasta” olivat lähikylien väestöön kuuluvia, he eivät olleet alun perin varastelevia palkkasotureita, hebroneja, kuten Abram ulkomaalainen joukkoineen näyttäisi olleen. Joosefin ”veljet” näet pakenivat nälänhätää ja seurasivat Joosefia Misraman kautta Masriin. Kun kaikki israelilaiset ”heimot” eli Joosefin ”veljet” – todellisuudessa nämä Joosefin veljien nimet olivat tiettyjen asirilaiskylien nimiä ja samalla niissä asuvien länsiarabialaisten heimojen nimiä – olivat siirtyneet asumaan, heitä kaikkia alettiin kutsua israelilaisiksi ja heprealaisiksi ja he omaksuivat jumalikseen Asirin suurimpien vuorien vuorijumalat: El Elyonin, Jahven, El Shalomin, El Shaddain, Sebaotin ja Elohimin. 1. Moos. 43:32; 2. Moos. 1:15, 16, 19; 2. Moos. 2:6, 7, 11, 13; 2. Moos. 21:2 jatkuu osassa 3