Copyright©2003 Pentti Haasiosalo              ISRAELILAISTEN JA JUUTALAISTEN HISTORIAA 1. Keitä heprealaiset olivat? Noin yhdeksäntuhatta vuotta sitten Maapallolla oli kolme merkittävää pääroturyhmää ja niiden lisäksi lukuisa joukko pienempiä roturyhmiä. Nämä kolme merkittävintä, lukumäärältään suurinta roturyhmää olivat: 1.  Hebronit, jotka olivat myrobien orjia ja jotka asustelivat eri puolilla Maapalloa, muun muassa Länsi-Arabiassa. Hebronit olivat monista etnisistä ryhmistä koostuvia vaeltavia ja raakalaismaisia palkkasoturi- ja rosvolaumoja. 2.  Hyadeilta tulleiden lyyralaisten jälkeläiset, joita kutsuttiin arjalaisiksi. 3.   Plejadilaisten jälkeläiset, jotka asuivat nykyisen Armenian alueella. Näyttäisi siltä, että hebroneista erkani Abram ulkomaalaisen johtama ryöväriryhmä. Tämän Abramin rosvojoukon jäsenet näyttäisivät olevan heprealaisten ja nykyisten juutalaisten esi-isiä. 2. Ovatko hepreankielisen Raamatun tekstit käännetty väärin nykykielille? Heprea kuuluu niin sanottuihin seemiläisiin kieliin. Tätä kieliryhmänimeä käytti tiettävästi ensimmäisenä August Ludwig von Schlözer vuonna 1781. Seemiläiset kielet puolestaan luetaan afro-aasialaisiin kieliin kuuluviksi. Afro-aasialaisia kieliä ovat muun muassa myös nykyinen berberi ja hausa sekä muinaisen Egyptin kieli. Afro-aasialaisten kielten seemiläiseen haaraan kuuluvat muun muassa:<o:p></o:p> -   akkadi, joka oli muinaisen Assyrian ja Babylonian kieli. -   arabia, joka lienee näistä kielistä – akkadia lukuun ottamatta – vanhin. -   aramea, joka on varsin hyvin säilynyt Syyrian kielessä. -   kanaanin kieli, jonka eri murteita ovat muinaiset foinikian ja heprean kielet. Yhteistä näille kielille – akkadin nuolenpääkirjoituskieltä lukuun ottamatta – on, että pääsääntöisesti kolmesta konsonantista koostuvista kantasanoista, jotka yleensä olivat verbejä, johdetaan muut sanat. Kantasanoja vokaalistetaan monin eri tavoin ja näin muodostettuihin sanajohdosalkioihin lisätään yksi tai useampi konsonantti uuden sanan – verbin, substantiivin, adjektiivin, jne. – muodostamiseksi. Hepreankielinen Raamattu – Raamatun Vanha testamentti – on kirjoitettu käyttämättä vokaaleja. Alkuperäisen hepreankielisen Raamatun tekstejä nykykieliin käännettäessä on tekstit vokaalistettava. Kielitieteilijöiden mukaan hepreankielen yleinen käyttö päättyi aikavälillä 500 eKr. – 400 eKr. Masoreettiset – masora = perimätieto, masoreettinen = perimätiedon mukainen – juutalaisrabbit käänsivät hepreankielisen Vanhan testamentin tekstejä nykykielille varsin myöhään, vasta aikavälillä 500 jKr. – 1100 jKr. Tuolloin heprean kieli oli ollut kuollut kieli jo tuhat - tuhatviisisataa vuotta, eivätkä Raamatun Vanhan testamentin kääntäjät enää tunteneet heprean kielen kielioppisääntöjä eivätkä tienneet miten Raamatun tekstit olisi tullut oikealla ja alkuperäisellä tavalla vokaalistaa. Tämän vuoksi tekstien käännöstyö oli vaikeaa. Niinpä tekstien vokaalistamista ohjasi pikemminkin vääriin uskomuksiin pohjautuva tarkoitushakuinen Raamatun toimittamistyö, kuin vilpitön ja vaivannäköä kaihtamaton hepreankielisten tekstien totuudenmukainen kääntämistyö. Hätkähdyttävää – suorastaan järkyttävää – on huomata, että Raamatun Vanhan testamentin sisältämä tietoaines muuttuu hepreankielisen Raamatun oikean vokaalistamisen seurauksena aivan ratkaisevalla tavalla nykyisen Raamatunkäännöksen Vanhan testamentin teksteihin verrattuna. Oikein käännetyssä Raamatun Vanhassa testamentissa ei esimerkiksi lainkaan puhuta Palestiinasta, Jordan-virrasta, Kuolleesta merestä, jne. Näyttäisi siltä, että niiden esiintyminen nykyisessä Raamatun Vanhassa testamentissa johtuu käännöstyön tehneiden henkilöiden joko taitamattomuudesta ja ymmärtämättömyydestä tai tarkoitushakuisuudesta. Hepreankielinen Raamatun Vanha testamentti käännettiin jo akhaimenidien kulttuurikauden alussa arameankielelle – Targumin, noin 550 eKr. – ja vasta hellenistisellä ajalla kreikaksi, – Septuaginta, noin 650 – 1100 jKr. – valitettavasti tämä kreikankielinen käännös perustuu masoreettisten juutalaisrabbien ym. virheellisesti vokaalistamiin teksteihin. Alkuperäisen Targumin tekstit ovat paljon totuudenmukaisempia kuin Septuagintan. Koraanin Raamatun Vanhan testamentin tapahtumia kuvaavat tekstit pohjautuvat paljolti Targumin teksteihin ja ovat niiltä osin totuudenmukaisempia kuin nykyisen Raamatun Vanhan testamentin tekstit. Muslimit ovat aina pitäneet Länsi-Arabian Asiria – joka on nykyisen Saudi-Arabian eräs maakunta – Vanhan testamentin pyhänä maana ja ainoana oikeana Raamatun Vanhan testamentin kuvaamien tapahtumien historiallisena tapahtumapaikkana. Niinpä Muhammed – kuten monet muutkin muslimit muinoin ja vielä nykyäänkin – teki alueelle pyhiinvaellusmatkoja. Mekka, Saudi-Arabian pääkaupunki, sijaitsee tällä alueella. Rukoillessaan muslimit kumartavat aina Asiria – ja samalla Mekkaa – kohti olivatpa he rukoushetkellään millä maailmankolkalla hyvänsä. Arabian kieli oli muinoin ennen muuta aavikkoarabien käyttämä kieli, mutta sitä, hepreaa ja arameaa puhuttiin myös Länsi-Arabian Asirin alueella Raamatun Vanhan testamentin kuvaamien tapahtumien aikaan. Nämä kielet olivat tuon ajan arabimaailman kaupankäynnin kieliä. Asir oli jo ennen Vanhan testamentin kuvaamaa aikaa – sekä sen aikana – muinaisten kauppakaravaanireittien ja satamakaupunkien merkittävä solmukohta, jossa kohtasivat sekä itäisten että läntisten valtioiden kaupparetkikuntien tiet. Asirissa oli myös merkittäviä kauppapaikkoja, suuria ja vilkkaita kauppakaupunkeja. Näyttäisi siltä, että juutalaisilla oli pieni kuningaskunta lyhyen ajan myös Jeesuksen elinaikana. Tämä kuningaskunta sijaitsi kauppamerenkulun valvonnan kannalta tärkeässä Jemenin Himyarissa aikavälillä 115 eKr. – 490 jKr. Nykyisen Jemenin lounaiskolkassa sijaitseva salmi, Bab al Mandab, joka johtaa Punaiseltamereltä Adeninlahden kautta Arabianmerelle ja edelleen aina Intian Valtamerelle asti, oli Raamatun Vanhan testamentin tapahtumien aikana merkittävä kauppamerenkulun hallinta- ja valvontapaikka. Niinpä Israelin kuninkaat hallitsivat sekä maitse tapahtuvia – Asirin kautta kulkevia – karavaanireittejä että kauppamerenkulkua. Asirin hedelmällisen alueen ja merkittävien kultavarantojen lisäksi näiden kauppareittien valvonta toi israelilaisille kuninkaille viljalti vaurautta ja valtaa. Israelilaisten hyvää asuma-aluetta ja vaurautta himoitsivat ja tavoittelivat myös monien muidenkin valtioiden hallitsijat. Lopulta Israelin kansa joutui – muun muassa egyptiläisten ja babylonialaisten sotatoimien lyömänä – pakenemaan tältä hedelmälliseltä, luonnonvaroiltaan rikkaalta ja kauppareittien valvonnan kannalta merkittävältä alueelta. Hepreankielisen Raamatun Vanhan testamentin virheellinen vokaalistaminen on ollut todella suuri onnettomuus, se on tuottanut suunnattoman määrän turhaa tuskaa ja kärsimystä sekä juutalaisille että ennen muuta niiden maiden väestölle joissa juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on ollut uskonnollisesti ja/tai taloudellisesti hallitseva tai merkitsevä asema. Mikäli heprealainen Raamattu olisi vokaalistettu oikein ja mikäli kristillisen alkuseurakunnan gnostilainen suuntaus olisi päätynyt kristinuskon vallitsevaksi suuntaukseksi, ei islamia mitä todennäköisemmin olisi milloinkaan syntynyt. Siten ei myöskään kristittyjen miekkalähetyssaarnaajien ristiretkiä ja niiden aiheuttamia muslimien kostotoimia olisi koskaan tapahtunut. Silloin ei nykyistä Israelin ja Palestiinan järkyttävien tapahtumien näyttämöäkään – pahaa maata – olisi olemassa. Ei olisi myöskään ollut talibaneja eikä Afganistanin ja Persianlahden ristiriitoja ja sotia, jne. Nykyisistä Maan uskonnoista vain juutalaisuus, kristinusko ja islam ovat sotaisia miekkalähetyssaarnaajauskontoja. Ne ovat pohjimmiltaan aggressiivisen, vallan- ja laajentumishaluisen juutalaisen uskonnollispoliittisen puolueen maailmanvalloituspolitiikan seuraajia.         Jatkuu osassa 2