Laadukkaan elämän vaikutus lapseen Emme aina tule ajatelleeksi lapsen hyvinvoinnin vaikutusta hänen tulevaisuuteensa. Todellisuudessa olosuhteet ovat ratkaisevimpia tekijöitä hänen tulevaisuudelleen. Mietimme pääasiassa juuri tätä hetkeä ja sitä, että miten pääsisimme vanhempien rooleistamme helpoimmalla. Todellisuudessa lapsen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä on hyvin monia. Ajatelkaamme pienen tai suuremmankin lapsen elämää ja maailmankuvaa. Hänen on vaikea ymmärtää oikeastaan elämää muunlaisena kuin se hänen ympärillään on ollut. Lapsen on vaikea hyväksyä heikkouksiaan, koska hänellä ei lopultakaan ole ymmärrystä kokonaisvaltaisesti siitä, että miten moninaista elämä eri perheissä voi olla. Omien heikkouksiensa hetkillä lapsen on helppo syylistää omaa huonouttaan. Lapsen maailman keskipisteenä hänen ensimmäisinä elinvuosinaan ovat omat vanhempansa ja heiltä hän on ammentanut maailmankatsomuksensa perustan. Lapsi haluaa sisällään olla viisaampi, vanhempi ja itsenäisempi, koska hänellä on suuri tarve tulla hyväksytyksi. Ilkkumalla ja vähättelemällä lapsiamme teemme suuremman virheen heidän tulevaisuudelleen kuin lopulta aavistammekaan. Oikeastaan voisi sanoa, että vaikeinta on löytää se kultainen keskitie, koska säännöthän lapsillakin on oltava. Tukemalla ja rohkaisemalla lasta hänen kehityksensä eri vaiheissa pystymme antamaan lapselle terveemmän itsetunnon ja suuremmat mahdollisuudet hänen myöhemmässä elämässään. Oikeastaan voisi sanoa, että eniten mitä lapsi tarvitsee on aika ja rauhallisuus. Itse yritän olla toistamatta itseeni kohdistuneita jatkuvia vihaisia huudahduksia ja vaatimuksia, jos niitä ei ole pakko käyttää. Mielestäni lapsen olemus ja käytös osoittavat hänen paikkansa perheessään. Lapselle alussa äidin ja isän syli on hänen maailmansa ja hiljalleen reviiri kasvaa iän myötä. Älkäämme olko lapsillemme kuin poliisit rikollisille, vaan olkaamme kuin erotuomarit pelissä. Joillekin meistä ihmisistä on langetettu elämä, jossa olemme asuneet koko ikämme samassa kylässä ja jopa talossa. Elämä, jossa meidän ei tarvitse katsoa kaupungin valoja ja turvanamme on aina ollut kodin lämpö. Elämässä kaikki on suhteellista. Joiltakin meiltä vaaditaan suuria uhrauksia ja panostuksia elämänlaadun ylläpitämiseksi ja asumista kaukana kotoamme. Jokaisella meillä on erilainen tausta ja elämä. Yrittäkäämme arvostaa lähimmäisiämme ja antakaamme heillekin mahdollisuus omaan elämään. Theo

---

Elämän tarkoitus Ihmisen elämä oikeastaan jakautuu usein tiettyihin eri asteisiin, jotka ovat: lapsuus, nuoruus, isänä tai äitinä olo, keski-ikä ja vanhuus. Lapsuus on ihmisellä tarkoitettu niiden palasten kokoamiseen, jolloin olemme viimein valmiita ottamaan itsestämme vastuun. Lapsuus on ihmisen kannalta tärkein kehitysvaihe. Nuoruudessa etsimme omia mahdollisuuksiamme ja pyrimme löytämään omat uramme elämällemme. Nuoruusvaiheessa ovat vastassa uravalinta, usein kotoa muutto ja vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen. Tämä vaihe on paremmin kokeiluvaihe uusiin asioihin. On aika alkaa leikistä vihdoin tekemään totta. Isänä ja äitinä havahdumme viimein itsemme rajallisuuteen. Ajattelemme syvällisemmin lastemme kehitystä ja mietimme sellaisia asioita kuten, että miten saamme lapsistamme terveitä ja hyviä kansalaisia, jotka olisivat tasapainossa itsensä kanssa. Keski-ikä on usein aikaa, jolloin lapset lähtee maailmalle ja jäämme yksin. Odotamme lasten lapsia jne. Keskitymme jälleen omaan itseemme ja seuraamme lastemme edesottamuksia. Vanhuudessa olemme usein vihdoin viisastuneita ja kokeneet monenlaisia asioita. Havahdumme terveydellisiin ongelmiin ja huomaamme fyysiset rajallisuutemme. Aikuisten lastemme perheistä tulee meille tärkeitä ja yhä enemmän käytämme aikaamme lapsiamme ja itseämme tutkiskellen. Ihmisen elämä on merkillistä. Vanhuusiällä ihminen henkisesti vasta alkaa olemaan tarpeeksi valmis ymmärtämään elämän moninaisuuden. Tajuamaan, että ainoa asia maailmassa, joka sittenkin merkitsi jotain oli tulevat sukupolvemme. Moni huomaa, että kahdesta ihmisestä on kehittynyt vuosikymmenten saatossa kokonainen 10:n lapsen lapsen kokonaisuus. Ainoa asia, joka jälkeemme jää elämään on lapsemme ja heidän tulevat sukupolvensa. On hämmästyttävää huomata, että itse kukin me kannamme mukanamme vuosituhansien ketjuja vanhempiamme ja heidän vanhempiaan. Oikeastaan elämämme ei sittenkään ole vain oma asimme, vaikka usein ajattelemme niin. Olemmeko sen velkaa menneille sukupolville, että jatkaisimme heidän perintöään niin hyvin kuin taidamme? Ajattelemme kaiken rahassa ilman, että antaisimme ajatuksiamme menneisyydelle. Menneisyydestä löytää kokonaisia uusia ihmisiä, joissa kohtalot ovat olleet uskomattoman samanlaisia kuin isiemme ja omamme elämä. Parhaiten oppii ymmärtämään itseään pienen sukututkimuksen kautta. Ne, joilla on isoisät ja äidit yhä voimissaan, niin kannattaa kysellä heidän tietojaan ja tehdä muistiinpanoja, jotta tulevat sukupolvemme ymmärtäisivät paremmin menneisyyttään ja juuriaan. On uskomatonta, että teemme sukupolvesta toiseen yhä samat virheet ilman, että kokonaiset sukupolvet olisivat opettaneet meitä mitenkään. Elämämme täällä on lyhyt ja käyttäkäämme se hyödyllisesti ja huomioikaamme myös lapsiamme. Vielä tulee päivä, jolloin he painiskelevat samanlaisten ongelmien parissa ajatuksissaan... Theo