BeOS
Moderni ja suorituskykyinen BeOS olisi saanut paljon enemmän huomiota osakseen jos Linuxia ei olisi. Helppo asennus ja hyvä käyttöliittymä (kuva), erittäin vakaa, käynnistyy sekunneissa, tapahtumapohjainen tiedostojärjestelmä, on erikoistunut multimediaan. BeOS on todella nopea: voit raahata videoikkunaa ympäri työpöytää ilman että yhtään freimiä hukataan. BeOS suunniteltiin tarkoituksella “toiseksi käyttöjärjestelmäksi”. Se tekee tietyt asiat erittäin hyvin (ääni, video), mutta ei yritä korvata kaikkia muita käyttöjärjestelmiä. Se ei ole monen käyttäjän järjestelmä eikä sovellu kovin hyvin serveriksi.
BeOSin ensimmäinen x86-alustalle tarkoitettu versio ilmestyi maaliskuussa 1998. Koska kolmansien osapuolien ohjelmia ei ollut tarpeeksi tarjolla, BeOS oli vuoteen 2000 mennessä käytännössä kuollut, vaikka joitakin hardcore-käyttäjiä onkin vielä jäljellä. Yrityksen painopiste siirrettiin kannettaviin laitteisiin. Vuoden 2001 lopussa Palm, Inc. osti Ben.
BeOS jää luultavasti pelkäksi sivuhuomautukseksi käyttöjärjestelmien historiassa, aivan kuten OS/2 tai Amiga.
OS/2
Mikä se on? Kuka sitä käyttää? Tämän käyttöjärjestelmän voit unohtaa. Siitä olisi voinut tulla jotain ellei Microsoft olisi 1990-luvun puolivälissä vallannut markkinoita Windowsilla.
OS/2 kehitettiin IBM:n ja Microsoftin yhteisenä projektina, jonka tarkoituksena oli korvata DOS. DOS oli 8-bittinen käyttöjärjestelmä, OS/2 oli 16-bittinen. Molemmista puuttui graafinen käyttöliittymä. Ensimmäinen versio OS/2 1.0 ilmestyi 1987. OS/2 1.1 esitteli graafisen käyttöliittymän lokakuussa 1988. Viimeinen kahden yhtiön yhteistyönä syntynyt versio oli OS/2 1.2 vuonna 1989. Syksyn Comdex-messuilla yhtiöt mainostivat Windowsia halvempiin koneisiin ja OS/2-järjestelmää kalliimpiin koneisiin. Seuraavana vuonna Microsoft julkaisi Windows 3.0:n. Erimielisyydet IBM:n kanssa kasvoivat.
Tässä vaiheessa OS/2 1.x ja tuleva versio 2 siirtyivät täysin IBM:n vastuulle. Microsoft huolehtisi kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävästä kolmosversiosta. Tiet erkanivat ja Microsoft nimesi kolmosprojektin uudelleen: siitä tuli Windows NT.
IBM jatkoi kehittämistä. OS/2 1.3:n työpöytä muistutti vielä Windowsin työpöytää (kuva). Maaliskuussa 1992 ilmestyi uudella työpöydällä varustettu OS/2 2.0, joka oli ensimmäinen PC-koneille tarkoitettu 32-bittinen järjestelmä. Objektiorientoitunut Workplace Shell oli saanut jonkin verran vaikutteita Amigalta. Monet Windows 3.x-käyttäjät siirtyivät OS/2:een, koska se pystyi ajamaan virtuaalikoneiden avulla Windows-ohjelmia kaatumatta. Samaa ei voinut sanoa Windowsista. Myöhemmin ilmestyivät OS/2 Warp 3 ja OS/2 Warp 4 (kuva), mutta tässä vaiheessa Windows 95 oli jo vallannut markkinat.
Amiga
Amiga on klassinen esimerkki siitä, että parempi teknologia ei aina voita. Kehitystyö alkoi vuonna 1982. Pääkehittäjä Jay Miner oli aikaisemmin suunnitellut Atari 2600 -koneen. Vuonna 1985 Commodore osti Amigan ja Amiga 1000 tuli markkinoille. Andy Warhol ja Deborah Harry olivat mukana julkistamistilaisuudessa. Koneessa oli sekä komentotulkki että Workbench-työpöytä, se oli tehokkaampi kuin PC, graafisempi kuin Mac, käsitteli kuvaa ja ääntä paremmin kuin mikään muu 1980-luvun käyttöjärjestelmä. Amiga-kultti syntyi.
1990-luvun alkuun tultaessa Amigalla ei enää mennyt hyvin. Koneiden valmistus lopetettiin 1994, kun Commodore meni konkurssiin. Seuraavana vuonna saksalainen Escom osti Amigan, mutta sekin meni konkurssiin. Valmistus lopetettiin taas. Vuonna 1997 Amigan ostanut Gateway lisensoi teknologian ulkopuolisille yrityksille, jotka alkoivat tehdä omia Amiga-koneitaan.
Amiga on vieläkin hengissä. Sitä voisi kutsua käyttöjärjestelmien zombiksi, joka ei suostu kuolemaan. Vanhaan käyttöjärjestelmään on tehty päivityksiä (kuva), ja vuonna 2000 Amiga ilmoitti tuovansa markkinoille PowerPC-arkkitehtuuria käyttävät AmigaOne-koneet. Vuonna 2003 julkaistava AmigaOS 4 on jatkoa Amigan alkuperäiselle käyttöjärjestelmälle. Pääpaino on kuitenkin pienissä PDA-laitteissa, joihin Amiga yrittää markkinoida Amiga DE -käyttistä (Amiga Digital Environment).
